United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta hän ei hymyillyt, sillä tällä hetkellä oli suru hänen sydämessään taivaan sädettä voimakkaampi. Vieras oli jo ehtinyt mielisairaalan kynnyksen sisäpuolelle, ihmisyyden syvimmän kurjuuden kotiin. Tätä kynnystä koskettaa usein yhdeksännentoista vuosisadan jalka, mutta jälkiä yhdeksännentoista vuosisadan ihmisyydestä saa sieltä hakea turhaan.

Englantilainen on kirkossa paljoa suuremmassa määrin kuin me ja ehkä liiaksikin at home s.o. kotoisasti rattoisa. Mutta myöskin tänä yönä, heittäessäni silmäykseni alhaisen väestön kauheaan pimeyteen ja kuiluihin, huomasin minä syvimmän kurjuuden rinnalla iloisimman leikillisyyden.

»Niin kyllä», vastasi kreivi, »mutta herttuan käskystä täytyi minun heti lähettää häntä noutamaan; hänet on tuotu tänne kantotuolissa, koska hän ei olisi jaksanut muulla keinoin matkustaa. Hänen mielensä oli syvimmän surun vallassa, niin hyvin sen johdosta, ettei ole mitään tietoja hänen sukulaisestansa, neiti Hamelinesta, kuin häntä itseään uhkaavasta synkästä kohtalosta.

Ah, sitte vannon minä taivaan ja kaikkein sen pyhien kautta, että sitä tuntoa minä toivoin kaikkein vähimmin teissä herättäväni. Näytänkö minä niin peljättävältä? Ja luuletteko, ettei syvimmän kunnioituksen elähyttämä sydän teidän viehättävään sukupuoleenne voi sykkiä munkkikaapunkin alla?" Samassa antoi hän Appellonalle salaisen merkin, ja hän läheni ovea, vaikka verkalleen.

Oranialaisella ei ole mitään hyvää mielessä, hänen aikeensa tähtäävät kauvas, hän on salaperäinen, näyttää suostuvan kaikkeen, ei vastusta koskaan, ja mitä syvimmän kunnioituksen varjossa tekee erinomaisella varovaisuudella mitä tahtoo. MACHIAVELLI. Suoraan tämän vastakohtana astuu Egmont vapaata tietänsä ikään kuin maailma olisi hänen.

Vasta sitte, kun huomasin nämä kummituksen kaltaiset henkiset kasvot ja näin niiden silmissä nuhtelevan ilmeen, johon en voinut mitään vastata, vasta sitte huomasin, kuinka sydäntä vihlovaa tapahtunut hävitys oli. Jouduin syvimmän tuskan ja masennuksen valtaan, sillä olinhan minäkin ollut yksi niitä, jotka olivat vaieten katselleet hävitystä.

Suuri katselijajoukko riemuitsi, kun se oli ohi ja kun se nyt sai odottaa kauheampaa näytelmää. Taistelijat ryhmittyivät edeltäkäsin laaditun ohjelman mukaan parittain; heidän aseensa tutkittiin, ja päivän vakavat taistelut alkoivat mitä syvimmän hiljaisuuden vallitessa sen katkaisi äkkiä sotainen soitto, joka kiihotti taisteluun käymään.

Tämä päivä oli taas tullut, ja he istuivat nyt yhdessä huoneessaan mitä syvimmän surun vallassa. He olivat molemmat viime aikoina suuresti vanhentuneet, ja heidän hiuksensa olivat ennen aikaansa käyneet harmaiksi. He olivat surupukuun puettuina, herttuatar ei tuon kamalan päivän jälkeen ollutkaan enää lakannut mustaa pukua käyttämästä.

Mutta sitte hänet valtasi selittämätön huumaus: tuo punainen oli syvimmän ja salaperäisimmän ystävyyden salaperäinen sinetti hän joi kiihkeällä suutelolla veripisaran ja unohtui siihen suuteloon, toivoen että maailma olisi sinä hetkenä hukkunut. Eikä hän voinut enää sanaakaan sanoa, eikä tietänyt pitikö hänen olla vai mennä.

Ja mikä muodosti heidän syvimmän mahtipontensa? Tuon, jonka pohjalta he toimivat ja työskentelivät ja jonka voimalla he yleensä jaksoivat elää maailmassa? Vai oliko sitä heillä edes ollenkaan? Kenties elivätkin he kaikki vain tyhjän varassa ja sattumalta? Päätin ottaa selon tuosta, sillä tiesin sen vaikuttavan väkevästi myös omaan ymmärrykseeni Jumalasta. Jätin tähdet. Läksin ihmisten lasten luo.