Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Jos te ette lupaa olla mökissä, siksi kun ilma asettuu, niin meidän täytyy koettaa wiedä teidät muassamme kylään asti, käyköön sitten miten käyköönkin." "Ei millään tawalla; teidän hewosenne ei jaksa, se uupuu ja silloin jäätte minun tähteni hengenwaaraan. Minä jään mökkiin ja odotan siinä ilman asettumista.
Hän kuuli äidin ja Liisan hätäilevän, koetti ponnistaa voimiaan pidättääkseen, vaan hervottomana kaatui maahan ja nauroi. Toimitettiin hänelle vettä juoda, vaan hän ei jaksanut jäsentä liikuttaa. Tuntui aivan että hän uupuu, kuolee... Hetkisen aikaa oli omituinen tukehduttava, salpaava tunne ja sitten purskahti hän itkemään. Tuntui helpommalle hetkisen perästä.
Vaiti, mutta läähättäen, taluttaa Perttu vilusta värisevää vaimoansa, jolta juuri on ottanut pikku tytön omaan syliinsä. Suonenvedon tapaisella kouristuksella puristaakin Anni miehensä kättä ja tuskin jaksaisi hän oikeastaan enää pystyssä pysyä, mutta hermojen pinnistys antaa hänelle vielä vähäsen voimaa. Jo uupuu joukosta yksi ja toinen.
Itkuun tuosta parahti jo parvi, vedetönt' ei ollut silmää siellä; mutta jalon immen kyynel kiilsi, kuolleen käteen tarttuen hän lausui: »Murheell' ei saa muistoasi viettää, ei kuin sen, jok' unhoon kohta uupuu; niin sua itkevä on isänmaasi, niinkuin kasteen itkee kesäilta, tyynnä, loistavana, laulullisna, syli auki uuden aamun koittoon.»
Terveiseni Stellalie! Hyvästi! ELVIRA. Hyvästi! hyvästi! No, Luojan kiitos, meni. Olisi nyt voinut tuon rahapennisen jo kauan aikaa suorittaakin, mutta hyvä tuo nyt oli näinkin. Ihan polttavaan hätään toikin! Nyt ostan puita ja jauhoja. Eipä totta mar muuta saakkaan ja aina vielä sittenkin uupuu.
Se nyt on yksi maailman ihanimpia ja suurenmoisimpia näköaloja, niin vaikuttava ja voimakas, että silmä miltei uupuu ja hakee vaistomaisesti jotakin yksitoikkoisuutta, voidakseen levähtää. Mutta turhaan se sitä hakee; mihin vain kääntyy, kaikkialla on jotakin, josta sen täytyy väkisinkin iloita. Mutta asemakello soipi ja minä kiiruhdan junaan.
Kernaasti sen suonen. Kuka täällä viitsiskään Elää, elää yhtenään? Uupuu vihdoin henki Keskell' ilojenki. "Mutta jälkeen kuoleman?" Kukapa sen tietää? Tuskin tutkimistakaan asia tuo sietää. Kuihtuu kukka, kaatuu puu, Linnun laulu lakastuu: Niin käy elävitten. Mitä tulee sitten?
Tukka, ennen kaarneen-karva, Hapsittain käy harmajaksi; Rypyt muuttaa kasvot kauniit Irvinaamaks inhoisaksi. Oi laupias Isä, armahda! Virran reunall' Agnes muori Ryysyänsä huhtoo, huhtoo, Valkohurstin repaleita Virta hurja tempoo, ruhtoo. Oi laupias Isä, armahda! Bor ritari. Päivä pilviin piil', on ilta; Usmaan uupuu laakso, vuori, Ritar' lausuu ratsahilta: «Terveeks jää, mun impen' nuori!»
"Niin; ja se tunto, ettei hän ole oikein sovelias siihen taikka ettei hän ole tarkoin ymmärtänyt asiaa taikka että hän vasten tahtoansa on paljastanut tilansa, näyttää tekevän hänet niin levottomaksi, että hän seuraavana päivänä on huonompi ja sen-jälkeisenä päivänä vielä huonompi, ja niin hän uupuu ja riutuu.
Ovat sameat suosilmäkkeet saloilla Suomen, maan alitse matavat hetteet, ovat likaiset metsäpurojen lähteet, ei paista ikinä päivä rimpien rytöihin, ja sakenee vesi savisten vainioiden välitse verkalleen juostessaan kerran koskena kuohahtaa, kohta taas uupuu ja uinahtaa siksi on samea Saimaa, siksi Kymi merenkin laajalti mukaisekseen muuttaa. Milloin puhdistut veri suonissa Suomen?
Päivän Sana
Muut Etsivät