Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025


Ja määräti mun mielehen' Tul' lauseet armaimmat; Mutt' aika tuntui tauvonneen, Vaikk' kiiti rattahat. Jo riensin pikku kammioon, Lens' äiti vastahan' Huul' huulta vasten ... vaiti oon, Kuin marja varressaan. Agnes. Virran reunall' Agnes nuori Hurstiansa huhtoo, huhtoo; Valkoliinaa, hurmehista Virta vuolas tempoo, ruhtoo. Oi laupias Isä, armahda!

Se ruhtoo allaan makaavaa saalistaan ja ahnailla katseillaan ikäänkuin ihaelee sen kuoleman kamppausta. Samalla kuin tämä raatelevainen peto verkalleen kynsillään repii lihaa onnettoman ruumiista, kiinnittää se tulisen katseensa saaliisen, joka, ikäänkuin lumottu, on kykenemätön päästämään vähintäkään hätähuutoa tahi huokausta.

Pääsyy kuitenkin on, että kaduilla on meteli, mullistus ei valtiollinen, Jumala varjelkoon häntä sellaisiin sekaantumasta mutta sellainen, joka vikittelee hänet ulos, syystä, että se herättää hänessä kaikki vanhat muistot eleille, ja jossa hän, häpeätä kyllä, mielellänsä on mukana, vaikka sekin tavallansa mullistelee yhteiskunnallista järjestystä, särkee akkunoita, sammuttaa lyhtyjä, repii kattokiviä huoneiden päältä, ruhtoo rikki sillat, katkoo nuorat, joilla laivat ovat rantaan kiinnitetyt ja ajaa järjestyksen ylläpitäjät ja mahtimiehet komeroihinsa.

Luoja suokoon» «Siihen voimaa, armahdustaOi laupias Isä, armahda! Siitä virran reunall' Agnes Hurstiansa taaskin huhtoo; Valkoliinaa, tahratonta Virta vuolas tempoo, ruhtoo. Oi laupias Isä, armahda! Veri poiss' on hurstisesta, Liina puhdas, mutta turhaan: Agnes vielä verta näkee, Niinkuin tuolloin yönä murhan. Oi laupias Isä, armahda!

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät