United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ristinpuustas vakuutit Täytetyksi toimesi, Niin sa vastaat vieläkin, Taivahistas katsoen Synti-raukan suruihin, Syömen kivenkovuisen Murrat, Jesus armias, Mulle olet laupias! Tämä virsi, sanoi Toby, asetti uuden kuvan hänen sisällisten silmiensä eteen.
Mun mieheni. Mun mieheni leikitteliää toi, Joka seuraa tuulella pitää aina! Ken joskus pilaa ei laskea voi, Hän syömen puolesta paljon ei paina. Memento. Sallimusta kyllä vastustaa Sopii, mutta joskus selkään saa; Jos et sitä siirtymään saa tieltä Poijes noh, niin pötki sinä sieltä. Yks kaikki.
Ei mitään muut' mun omana; Kuin aate vaan, min vapaana Mun syömeni ilmi tuopi, Sek' joka hetki lempeä, Min kohtaloni hempeä Mun täysin nauttia suopi. Sisilialainen laulu. Sun mustat silmäsi Kun leimahtaapi, Ne huoneit' kumoon saa Sek' kaupunkeja. Siis liimaseinä tää, Mun syömen raukka, No ajatteleppas, Se kuinka kestäis! Sweitsiläinen laulu. Kävin vuorella Katsomassa Pikkulintuja Voi!
jonka kutsu johtaa elon vapahdusta mullan raskaan alta, uumenista yön, jonka joka katse hehkuu lupausta hedelmistä nuoren luomistyön. Syntymäpäivänä. Näin vuodet ne vaihtuu ja aarteen taakka se kasvaa vain: lipas syömen täys on jo reunaan saakka, sen keväältä kerran mä syntymälahjaksi sain. Ja auringon kullat ja aaltojen läikyt ne on aarteeni mun.
Ja jospa voima vihdoin katkeekin Ja murheen, tuskan eessä uupuu, uskon Ja tiedän varmasti, ett' enkeli Mun päästää siteistäni, että Saan rauhan, kevään maille muuttaa pois! KATRI, itsekseen. Ah, lempi hellä, syylliselle kuinka Sa etkös käänny rankaistukseksi! Kuin eikö juoma, terveyttä tuova, Voi myrkkynesteheksi muuttua, Mi tuskan liekit suoniin vuodattaa Ja syömen juuret kuoloon asti kalvaa.
syvään syömen pohjahan, ett' aivan kaikki aukee rinnan ukset arimmat ja neitilinnat raukee. Huomaa sen hän itsekin ja äkkiä vaikeneepi nähdessään, miten taideniekka hiljaa hymyileepi. »Hyi, te minua pidätte yhä varmaan piennä lassa vaikk' olen täysikasvanut ja käynyt kosimassa on jo minua opettaja kylän kiertokoulun.» Silloin herää aatteistansa taideniekka joulun.
Kun sua vaan ma muistan, niin itken yhtenään. Herra, varjele järkeni valo! Kas itku syömen puhdistaa Oi, kiitos, kiitos Herran, viel' että voin ma itkeä kai anteeks annat kerran. Oi, Herra, Herra, Herra, ota multa kaikki muu, ota leipä, laulun lahja, tai sulje mullalla suu, mutta varjele järkeni valo! HYV
On haavat tuoreet monen vaattehissa Jo loistamassa, leipää, vettä maan Saa urho ruuvaksensa useasti, Vaan ei hän moiti, arpiaan hän silmää, Ja niinkuin äiti lapsen eestä ruokaa Ja unta hylkää ilomiellä, niin Hän nälkää kärsii, kallis isänmaa Kun syömen rikkaan lemmen hältä sai. Ei löydy vaaraa, vaivaa, jot'ei voita Tää kansa miesten mointen johdolla Kuin Sandels, Cronstedt, Adlercreutz ja Döbeln.
Jo ilta joutuu, pitkäks' varjot käyvät, Ja linnun liverrykset vaikenee. Niin hiljaista on metsän syvyydessä. Mun rinnassani myöskin ilta joutuu, Siell' yksinäinen säde tuskin tuntee Nyt synkkyydestä, lähtöhohtoaan Viel' valjukukkain poskiloille vuotain. Te riemu-äänet, syömen laulut raikkaat, Te kaikki aikaa ootte vaijenneet!
Mun sieluani murha lannistaa, Ja kylmä kammo syömessäni viiltää. Oi Herra, enkö katumuksella Voi velkoani maksaa? Täytyykö Mun tuskissani kuljeskella aina? Oi, ällös kuolon helmaan antako Mun ennen vaipua, kuin armos mulle Suo viilistystä syömen haavoihin!