United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päiv' ompi Elokuuta seitsemästoista tää, ja pyhäks sitä katsoo soturi harmaapää. Miss' Suomen lippu liehuu, hän sinne astelee, nähdäkseen kuin nyt Herraa Adlercreutz palvelee. Taas miel' on ukon kuulla kalsketta kalpojen, nuo vanhat tutut äänet, sävelet tykkien, näin muistiin johtaa nuoruus, sen uljuus, urhakkuus, ja nähdä verityössä kuink' kestää polvi uus.
Ristiinan pitäjä Mikkelin läänissä, Fieandtin ja Dunckerin syntymäpaikka. Ruonan silta, Ruonan kylän vieressä Kuortaneella. Siinä ahdisti Kamensky 1 p. syysk. 1808 kovasti Adlercreutzin johtamaa suomalaista sotajoukkoa, joka urhoollisesti torjui kaikki Venäläisten hyökkäykset. Yöllä vetäytyi Adlercreutz kuitenkin pois, peräytyen Salmelle.
Korkeavartaloinen soturi, joka samassa astui tulelle, lopetti keskustelun ja marsalkin soimaamisen, mikä muuten kuului joka päivän "programmiin" ja lisäksi oli hyvin ansaittuakin. "Eversti, eversti", jupisivat jääkärit ja nousivat seisaalleen. "Levolla, levolla, pojat", sanoi Adlercreutz lempeästi. "Te kyllä tarvitsette lepoa tämän pitkän taistelun perästä.
Adlercreutz kääntyi ja aikoi mennä, kun Kyösti "hieman" vapisevalla äänellä sanoi: "Ja jos minun onnistuu viedä kirje perille, ehkä silloin pääsen tilaisuuteen pelastamaan vaarini?" Eversti kääntyi taas ja katseli nuorta Suomalaista ystävällisin silmin. "Sinä pidät siis paljon isostaisästäsi", sanoi hän. "Oi, niin!" "No!
Hetken kuluttua lausui hän: "minä luulen, että se on Döbeln, tuo mies, jolla on musta vanne otsan ympäri, hän on peloittavin kaikista vihollisistamme. Hän ja Adlercreutz puhuvat keskenänsä. Siitä syntyy varmaan joku rohkea liikunto. Jos Adlercreutz olisi ollut yksinänsä, olisimme jo aikaa sitten olleet täydessä tappelussa. Ah! katsos tuota! Döbeln järjestää väkensä umpijoukkoon. Lempo vieköön!
Kronstedtinpa adjutantti, Luutnant Reicher lauseen katkas: "Se on väärässä ken lausui, Että Klingspor ei oo matkass'; Adlercreutz ja Hertzen poisti Häpeämme voimillansa; Marski olj jo, hitto vieköön, Niinkun ennen matkassansa." Major Furumarki lausui: "Kuninkahan syy on tässä; Miksi hänen armostansa Leikkiin pääs tää pata-ässä?"
Adlercreutz sen virkkaa vois, Cronstedt myös ja moni muu, vaan ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu. Mainitsin nuo suuret, heille kiitosta ja kunniaa! Monta vertaista jo ehti rauhan maahan matkustaa. Döbeln lepää, Duncker lepää; kysy heidän aikojaan, niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan.
Adlercreutz oli pitänyt lyhyen puheen ja esittänyt isännän maljan, joka juotiin suurista kourantäyteisistä hopeapikareista. Te olette tehnyt tehtävänne, olette taistellut ja vuodattanut vertanne isänmaan multaan. Teidän väkenne kyllä voitettiin, teidät tungettiin takaisin ja teidän täytyi väistyä ylivoiman edestä. Mutta oli kuitenkin raja, jonka yli eivät saaneet teitä kulkemaan.
Taistelu täällä 18 p. huhtik. 1808 oli ensimmäinen alku Suomalaisten voittoretkeen, mikä sitten kesti kesäajan 1808. Taistelun kulku, joka kuvataan "Adlercreutz'issa", oli seuraava: Suomalaisilla oli yhä Klingsporin käsky peräytyä, jota Adlercreutz oli toimeenpanemassa. Jo joen eteläpuolella rupesivat Venäläiset Suomalaisia ahdistamaan ja kova ampuminen syntyi.
Onnellisesti päästyänsä suopellon taa sanoi Rajevski kenraali Demidoff'ille: "Kiittäkäämme onneamme, että Adlercreutz tuli niin innokkaaksi, että unhotti estää meitä tältäkin tieltä. Mutta Tiistenjoen vuorensolassa tahdon häntä pidättää". Liuhtarin palo. Liuhtarin kylä oli täynnä Venäläisten haavoitettuja. Tappelun riehuessa Lapualla eneni heidän lukunsa runsaasti.