United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Bojarein etevimmät, sileänaamaisina, parrasta puhtailla leu'oilla, vaattehissa, jotka Saksan maan ylhäisissä olivat tavalliset, näihin pitoihin etenki käskettiin. Virkansa kunnian tahi sukunsa vanhuuden jälkeen pantiin he näissä istumaan.
On haavat tuoreet monen vaattehissa Jo loistamassa, leipää, vettä maan Saa urho ruuvaksensa useasti, Vaan ei hän moiti, arpiaan hän silmää, Ja niinkuin äiti lapsen eestä ruokaa Ja unta hylkää ilomiellä, niin Hän nälkää kärsii, kallis isänmaa Kun syömen rikkaan lemmen hältä sai. Ei löydy vaaraa, vaivaa, jot'ei voita Tää kansa miesten mointen johdolla Kuin Sandels, Cronstedt, Adlercreutz ja Döbeln.
Jesus pilvien ylitse Ylös astui taivahasen, Enkelit pyhät edellä, Että seuraavat sivulla; Joista kaksi kaunokaista Valkeissa vaattehissa Puhui miehille mäellä: "Mitä te miehet seisonette, Kaanan pojat katselette, Taivahasen tarkoitatte? Ei Jesust' enämpi täällä Ala surman annettane, Istuupi Isän sylissä Kunniassa korkeassa.
Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Miks' en kutsu Kaukomieltä, yhtä Ahti Saarelaista?" Tuop' on Pohjolan emäntä sanan vastaten sanovi: "Siks' et kutsu Kaukomieltä, tuota lieto Lemminkäistä, kun on kaikitse toraisa, aivan tarkka tappelija; tehnyt on häissäki häpeät, pitoloissa pillat suuret, nauranut pyhäiset piiat pyhäisissä vaattehissa."
Ja kuitenkin", kuiskasi hänen ylpeydestä paisuva sydän, "Leijonasydämen, kuten hän kutsutaan, olisi pitänyt arvostella muiden tunteita omiensa mukaan. *Minä* tunkeutua hänen sukulaisensa puheille! *Minä*, joka en koskaan puhunut hänelle sanaakaan, vastaanottaessani kuninkaallisen palkinnon hänen kädestään, silloin kun minua ristin puollustajain joukossa ei pidetty huonoimpana ritarillisissa sankaritöissä. *Minä* lähestyä häntä, kun olen halvassa valepuvussa ja orjan vaattehissa ja, voi, kun olen todellinen orja, vaakunan sijasta kantaen häpeäpilkkua entisessä kilvessäni! *Minä* tehdä tätä?
Kauan sai hän odottaa, ennenkuin hän laskettiin ruhtinattaren luo. Martta vietiin kamariin, missä itämaalaisten tapain mukaan kaikki oli ylöllistä ja koreaa. Hän seisahtui kullatulle matolle, ei tietäen, saisiko sen päälle astua, mutta samassa havaitsi hän rouvan, joka silkkisissä vaattehissa sohvalla istuen käski hänen tulla likemmäksi. Martta totteli.
Ellös sie emo poloinen, Ellös kantaja katala, Lasta pientä peittehissä, Varatonta vaattehissa, Tuiksesi tuuvitelko, Varoiksesi vaapotelko! Jopa tuosta toissa vuonna,