United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Adlercreutz sen virkkaa vois, Cronstedt myös ja moni muu, vaan ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu. Mainitsin nuo suuret, heille kiitosta ja kunniaa! Monta vertaista jo ehti rauhan maahan matkustaa. Döbeln lepää, Duncker lepää; kysy heidän aikojaan, niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan.
"Uusi viesti Adlercreutziltä", jupisi Cronstedt voimatta irtautua synkästä ajatuksesta, joka häntä valtasi.
Sittekuin hän oli puhunut käheyksestänsä ja ilmoittanut tahtovansa itse jättää kirjeen Cronstedtille, sekä vastannut niihin kysymyksiin, joita hänelle tehtiin aamullisen taistelun johdosta, vietiin hän, niinkuin ylempänä kerrottiin, alipäällikön luo. "Hyvät herrat", sanoi Cronstedt, sittekuin hän oli lukenut Adlercreutzin kirjeen, "meillä on täysi vapaus tehdä mitä tahdomme.
Se ajatus, kuinka toisellaiselta nyt olisi saattanut näyttää, jos Cronstedt olisi ehtinyt perille Adlercreutzin antaessa Venäläisille tekemistä pohjoisessa, synkisti jokaisen mieltä, väsyneet jääkärit olisivat ehkä saaneet levätä kunnollisissa majoissa, tarvitsematta, niinkuin nyt, oikoa jäseniänsä melkein paljaalla maalla, jonka nihkeys ei suinkaan vaikuttanut hyvää.
"Eversti", sanoi toinen, "minun poikani haluavat levottomuudella vihollisten kimppuun. Sallikaa meidän kiirehtiä marssiamme". "Hyvä everstiluutnantti Christiernin", sanoi Cronstedt, hymyillen sille innolle, joka joukkoansa elähytti, "miten tässä on mahdollista nopeammin kulkea. Lumihan estää jokaisen liikkeen. Saatatte olla varma siitä, että muuten olisin pyrkinyt pääsemään ajoissa perille.
Adlercreutz sen virkkaa voisi, Cronstedt myös ja moni muu, mut ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu. Jalot lausuin nimet, heille kiitosta ja kunniaa! Monta heidän vertaistansa povehensa peitti maa, Döbeln lepää, Duncker lepää: kysy heidän aikojaan, niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan.
Se oli Kyösti. Vaivoista ja kärsimisistä ei enään näkynyt jälkeäkään. Tuli paloi kuin ennenkin hänen kauniissa silmissään ja hänen liikkeistänsä saattoi helposti nähdä että hän oli saanut entisen jäntevyytensä. "Kuulepas", sanoi Cronstedt katsoen tarkasti nuoreen hiihtäjään, "sinäkö kirjeen Adlercreutziltä toit?" "Niin".
Silloinen ylipäällikkö Suomessa, paroni Cronstedt, teki kirjeessä kuninkaalle selkoa yleisestä hädästä Suomessa, rukoillen, ettei hallitus rikkoisi väliänsä Venäjään, koska suomalaiset nyt jo olivat nääntymäisillään siitä yleisestä kadosta, joka oli maata kohdannut, ja koska edellisen sodan seuraukset vielä kaikkialla tuntuivat.
Saattaahan tapahtua että hän pelastetaan jos Cronstedt käy Venäläisten päälle. Mutta joudu nyt. Aika on kallis". Kyösti ei tarvinnut pitkää aikaa vaatteittensa muuttamiseen. Pian oli hän entisessä puvussaan, sovitti sukset jalkaansa ja kiiti pois, vanhan jääkärin hätäillen huutaessa: "Pidä puoltasi, poika, ja näytä, että Suomalainen hiihtäjä jättää aron pojan hevosenkin jälkeensä!"
Tuoni oli kylmänkiiltävällä viikatteellansa katkaissut elämän niin toivorikkaan, oli riveistämme temmannut pois taistelun niin innokkaan. Tuskin ori Kaarle Cronstedt ottanut ensimmäiset itsenäiset askeleensa elämän uralla, kuin jo silmä sammui, veri jäähtyi, ja se elon aamu, joka ennusti kaunista päivää, peittyi surupilviin.