United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pienellä kummulla lähellä rantaa oli paikka, jossa kasvoi iso pihlaja; se ei juuri ollut korkea, mutta leveä ja tuuhea ja täynnä hohtavia punaisia marjoja. Vallan puun juurella makasi mies, pään alla punaiseksi maalattu lipas, polvet ylöspäin vedetyt ja käsivarret ojennettuina.
Missä sitten elät? kysyi Johannes hymyillen. Minua ei ole, minua ei ole enää olemassa, vastasi Liisa haaveellisesti. Minä olen vain kuori, vain lipas, joka kätken suurta salaisuutta. Johannes katsoi häneen. Kuinka tuo tyttö oli muuttunut eilisestä! Kuinka syvä hänen silmiensä katse oli, kuinka tyyni hänen ilmeensä, kuinka hienostunut hänen koko olentonsa! Ja nuo sanat!? Mistä hän ne ottikaan?
Malla otti penkiltä rahat, suuteli niitä moneen kertaan ja siirsi sitten kiukaan alipuolesta kiven irti. Kiven takana oli kätkö, jossa oli lipas. Malla raotti tätä, ja vielä kerran suudeltuaan äskeisiä ansioitansa antoi hän niitten suljahtaa lippaaseen, jonka heti pisti takaisin talteensa. Hovilassa.
Anton Pafnutitsch, joka oli ottanut Jumalan todistajakseen siihen, että punainen rahalipas oli tyhjä, ei valehdellut eikä tehnyt syntiä: punainen lipas oli todellakin tyhjä. Hän oli pannut setelit, joita siinä säilytti, nahkaiseen pussiin, jota aina piti paidan alla rinnallaan. Tällä varokeinollaan sai hän johonkin määrään poistetuksi epäluottamuksensa kaikkiin ihmisiin ja ainaisen pelkonsa.
Hän istui atrialla, Jalot urhot sivuillaan, Sukusalissa korkealla, Meri hyrskivä alla vaan. Nyt nousi juoja vanha, Joi viime virvokkeen Ja heitti pyhän maljan Pauhaavaan syvyyteen. Se syöksyi, aaltoon suupui Ja painui Ahtolaan. Kuninkaan silmä uupui, Ei juonut hän milloinkaan. Kas! kuinka kaunis lipas tänne tullut on? Ja sentään suljin kaapin lukkohon, Voi ihmeellistä! mitä siin' olleekaan?
Riihessä rimuamahan, Saunassa samoamahan, Kivenpuussa kiikkumahan, Lapakossa laulamahan. Kenen tämä pelto? Kenen tämä pelto? Peiposen pelto. Millä tätä muokatahan? Kirvehellä muokatahan. Missä kirves? Kannon päässä. Missä kanto? Karhu kiskoi. Missä karhu? Nurmen juoksi. Missä nurmi? Neiti niitti. Missä neiti? Lippahassa. Missä lipas? Kosken alla. Missä koski? Koira lakki. Missä koira?
Siinäkö kaikki, siinäkö kaikki? kysyi Buckingham levottomana. Hän käski minun myöskin sanomaan että hän yhä teitä rakastaa. Ah, sanoi Buckingham, ylistetty olkoon Herra! Minun kuolemani ei siis ole hänelle vieraan kuolema! La Porte itki katkerasti. Patrik, sanoi herttua, anna minulle lipas, jossa timantit olivat. Patrik toi pyydetyn lippaan, jonka La Porte tunsi kuningattaren omaksi.
"Siks' että herra Colin suuttuisi minuun ikipäiviksi". "Hyvä, ettäs osaat salaisuuksia säilyttää. Mutta aika on nyt jo myöhäinen. Annas tänne tuo lipas; huomenna on minun muutoinkin mentävä Manonin luo. Kyllä minä vien sinne lippaankin enkä millään muotoa ilmaise sen olevan Colinilta. Siten säästyy sinulta matkan vaivat ja minä saan mieluisan tehtävän".
Herranen aika sentään, että hän vihdoin taas on kotona! Mutta missä hän nyt sitte on? Joko läksi kylään? Ihmeellistä, ett'ei tullut vastaani! Kas kuinka erinomaisen kaunis lipas! Tämän toi Taavi varmaan mukanansa? Ehkä hän on sen itse tehnytkin? AINA. Kyllä kai hän sen lienee tuonut mukanansa. KALLEN-LEENA. Onko hän sen itse tehnytkin? Katsoppas vaan kuinka hienon hieno se on!
Silloin mies nousi lipas kädessä ja katseli kenttää kohti. Hänen katseensa osoitti levottomuutta ja koko hänen käytöksensä neuvottomuutta, näytti siltä kuin toinen puoli olisi tahtonut eteenpäin ja toinen puoli takaisin.