United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin tuntuu, kuin valahtaisi yli koko entisen kärsimyksemme kamala selvyys; me ymmärrämme, mitä emme ennen ymmärtäneet, me näemme takanamme koko elämämme luisuvan pinnan ja fatalistisella levollisuudella ajattelemme: "niin, juuri tällaiseksi täytyi kohtaloni muodostua, tähän oli minun tultava."
Miks sammunut ei koittoonsa se päivä, Jolloin ma heitin kummut Gilboan Ja sinne elon toivon, rauhan, onnen? Jos epätoivon pohjattomaan yöhön Mun syöstä tahdoit, Jahve, lohdutusta Et toivottoman multa kieltäne. Vaikk' elämässä minut hylkäsit, Et hylkää kuolemassa. Kohtaloni Sun kostoasi vanhurskasta Ei lakkaa huutamasta Tuhansin suin. TOINEN N
Minä en pelkää sitä ... ellei se vaan tee loppua elämästäni, ennenkun se on saavuttanut päämaalinsa... Kun kaikki toiveeni ovat toteutuneet, tahi kaikki tyhjiin rauenneet eikä enää ole minkä eteen kannattaisi elää, periköön silloin minut kuolema... Mutta jos kuolisin jo tänä yönä? Pois se ajatus! Kohtaloni täytyy tulla ratkaistuksi.
Samoin kuin ensimäiselläkin kerralla jolloin hän tuli luokseni kohtaloni ratkaisukohdassa, ojensi hän apua tarjoavalla liikkeellä kätensä minua kohti. Minä tartuin niihin samoin kuin silloinkin ja pidin niitä käsissäni. Hänen kohoileva rintansa ja vapisevat sormensa ilmaisivat, kuinka syvästi liikutettu hän oli.
Enhän minä tiedä, jatkoi ratsumies äskeiseen tapaansa. Liekö mikä rakkauden muisto kreivin lapsuuden ajoilta. Kreivi Bernhard tempasi kärsimättömästi ratsastimia. Onko se laitaa? huudahti hän. Ei koskaan sano isäni minulle luottamuksen sanaa! Ei koskaan osoita minulle rakkauttaan! Pelätä ja totella, ja taas pelätä ja totella, ja sillä välin alituisia nöyryytyksiä se on minun kohtaloni!
Paina sormus sormeeni... Jos viisi minuuttia kuluu ... eikä kohtaloni sillä ajalla muutu ... niin että sormus osoittaa voimaansa ... niin se on sinun ... muuten ... se on minun! Synnillinen, surullinen taikausko! sanoi Kreeta. Ja sillä ehdolla siis annatte minulle sormuksen vapaaehtoisesti? Annan.
"Minun täällä käyntini eivät saa kestää liian kauan." "Jääkäät hyvästi, rakas Honain!" lausui prinsessa synkkämielisellä muodolla. "Te olette ainoa koko Bagdadissa, joka pystyy mitäkään ajattelemaan, ja te jätätte minun. Minun kohtaloni on surkea, koska kaikki vaikuttaa minun tunteisini enkä minä ole mitään.
Te kuljette päämääräänne viekkauden, teeskentelyn, petoksen aseilla, minä julkisen voiman varuksilla... Oho, Vanloo! katseenne ei muserra minua, ivanne ei saa vertani kuohuksiin. Minä olen sortunut kohtaloni alle, ja te olette vain sen kurja välikappale. Menettelynne vaikuttimia minä en tunne, enkä nyttemmin huoli enää ruveta niitä tutkimaan.
Taas alkoi hänen povensa rauhattomasti aaltoilla, niin että hänen oli vaikea puhua. Jännityksellä odotin päätöstä en kohtaloni ratkaisua, sillä niin syvälle en ollut vielä langennut, että edes yöuneni olisi kauankaan siitä riippunut luulen ma , vaan tiedonantoa siitä, saanko rukkaset vai enkö. Hän alotti hiljaa ja epävarmasti: "Olin ajatellut jäädä vapaaksi "
OTHELLO. Immen isä Mua suosi, kutsui minut usein luokseen, Kyseli elämäni kaikki vaiheet Vuodesta vuoteen, taistelut ja voitot Ja muutkin kohtaloni. Kaikki hälle Ma selvittelin, poikavuosist' alkain Ja itse tarinoimishetkeen saakka.