United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin sanoen pisti eno kouraani pienen kääryn, jossa oli rahasumma. "Ne ovat sinulle tarpeen, kun hankit huonekaluja huoneesesi", sanoi hän, "ja jos joudut rahan pulaan, jolla et tahdo äitiäsi surettaa, niin ilmoita vaan minulle". Lempeä, sydämellinen oli kättelys, joka seurasi näitä sanoja ja jonkunlainen kosteus himmensi hänen kirkkaat, siniset silmänsä.
Niin puhein nosti hän vesiruukkunsa olalleen, jätti kääryn Maurilaisen käsiin, ja astui edelleen vettä tarjoillen. Samana iltana, hämärissä Alhambran kaivon luona lepäillessään, tapasi hän siellä tuon tavallisen lörpöttelijä-seuran, jonka pakina enimmiten, tänä aikana vuorokautta, koski vanhoja satuja ja ihmeellisiä kertomuksia.
Yksitellen viskasi Jeanne kirjeet vuoteen jalkopuoleen ja ajatteli, että ne piti panna arkkuun niinkuin sinne lasketaan kukkiakin. Hän aukaisi toisen kääryn. Siinä oli toinen käsiala. Hän alkoi lukea: "En voi enää elää ilman sinun hyväilyjäsi. Rakastan sinua niin, että olen tulla hulluksi." Eikä mitään muuta, ei nimeäkään. Hän käänsi paperin mitään ymmärtämättä.
Hän siis kokoili kaikki tavaransa, laittoi niistä kääryn ja hiipi hiljaa ulos ikkunasta kadulle ja pötki tiehensä hyvää vauhtia. Karannut kisälli pidettiin siihen aikaan paljoa suurempana hylkynä kuin tätä nykyä. Ei ollut ainoatakaan miestä tai naista siinä paikkakunnassa, jossa Richard oli elänyt aikansa, joka olisi hänelle leivänkannikkaa antanut, jos olisi tietänyt hänen karanneeksi.
Vaan jos kuningatar suostuu täyttämään toivosi, niin anna tämä kääry hänelle ja pyydä häneltä armokirjettä. Jos sen saat toimeen, niin silloin on kaikki voitettu." Publius otti kääryn, ojensi vielä kerran kätensä erakolle, ja innostuen tämä huusi kovalla äänellä: "Jumalat sinua siunatkoot ja vapauttakoot sinun kauttasi jaloimman miehen hänen vaivoistaan.
Molemmat pääsivät samaan aikaan työstänsä, ja kun Corneliolainen oli käärinyt kirjeensä kokoon ja lukinnut sen, ja kun Lysias oli heittänyt kääryn pöydälle, niin Roomalainen kysyi, katsoen jäykästi ystäväänsä silmiin, pitkäveteisellä äänellä: "Noo?" "Niin!" Lysias lausui.
»Terve tuloa!» huusi hän jo kaukaa riemuiten. »Terveisiä!» kuului Kyllikin pehmeä, värähtävä ääni säteilevän silmäparin alta. »Anna minulle, anna minulle!» huusi Olavi ojentaen kätensä Kyllikkiä kohti. Kyllikki ojensi hänelle hymyillen villapeitteisiin kiedotun kääryn. Olavin kädet vapisivat, kun hän tunsi sen käsivarsillaan. »Auttakaa te, Antti, kärryiltä alas!
Läningistä puuttuu nappi ... kun kerran rupeaa olemaan vastaista, niin kyllä sitä on riittämään asti ... mitenkä minä nyt tulen valmiiksi, ja mistä minä saan napin?... Liina, juoksehan hakemaan ... ei, taitaa olla paras, että menen itse, ett'ei taas tule mitään onnettomuutta kahvipöydälle... Mutta mitä tämä on?" jatkoi hän, huo'aten uudestaan, kun hän mennessään makuuhuoneesen löysi pienen kääryn tuolilta ja osotti sitä Liinalle.
Roomalainen ojensi hänelle heti kääryn ja sanoi, että, koska siinä oli niin paljon surullista, josta hän halusi ottaa selkoa, hän katsoi velvollisuudekseen valmistaa hänelle jos kohta pientäkin iloa.
"Se on minun", ilmoitti tämä, "mutta ei siinä ole mitään onnettomuutta, se on vaan nauha, jonka ostin kauppias Bångilta." "Vai niin", vastasi rouva Stork nöyrästi ja asetti kääryn tuolille ja meni sitten makuuhuoneeseen ompelemaan nappia läninkiinsä ja pukeutumaan.