United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahi korpehen kokeos, saaos sammalhuonehesen, mene toisille mä'ille, muille kummuille kuvahu, jottei kuulu karjan kello eikä paimenen pakina! "Otsoseni, ainoiseni, mesikämmen, kaunoiseni! En sua kiellä kiertämästä enkä käymästä epeä; kiellän kielen koskemasta, suun ruman rupeamasta, hampahin hajottamasta, kämmenin käpyämästä.
"Kuinka metsäherra jaksaa?" "Oikein hyvästi", vastasi hän, silmiään maasta nostamatta. "Hän läksi kotonta melkein samaan aikaan kuin tänne tulitte. Hän palajaa luultavasti, ennenkuin menette pois". Siihen pakina taukosi; pitkä vaitiolo seurasi; vähän ajan päästä toi vanha palvelija sitte teevettä. "Tiedättekö, onko metsäherra tullut kotiin?" kysyi rouva.
Sanotaan Deoletuksen jo menneen Ympäritse kaiken maan, Niinpä kertaan kahdeksaan, Hänt' ei löydy nyt, ei ennen. Florinna nyt mainitaan... *Liila*. Vaiti! Jätä pakina, Joku voipi kuunnella. Pois mun kanssani nyt käy, Kosk' ei Florinnata näy! Kaunis lintu sininen, Liipoittele lentäen, Tammen siimeksehen kule, Sieltä salaisesti tule Luoksen' jällehen! *Mangipani*. Kas niin! Kävi hyvinkin!
Tuollainen kirje oli kuin jonkunlainen päivän kronikka, pakina kirjemuodossa, hienompityylistä kielimistä, jollaisella aina on vetovoimansa yleisöön nähden.
Hän näytti kuitenkin heti tajuavan, mikä oli heidät tuonut tänne; Alette istutettiin mukavaan sohvaan ja pakina oli pian käynnissä, alkaen paikkakunnan asioista ja päättyen kotioloihin, miksei Krabbe tahtonut ottaa koulupoikia täysihoitoon, vaikka siitä olisi ollut heille paljon etua.
Kun sitte mitä iloisimmalla mielellä oli pyöritty ympäri hetken aikaa, tarjosi punalakkinen tonttu kopastaan numerolippuja jokaiselle, ja silloin havaittiin, että kuusi oli päästä päähän täynnä arpajaisvoittoja. Tästä nyt syntyi pakina ja sekamelska, kun kaikki tunkeilivat joulukuusen ympärille etsimään, mitä kullekin oli sattunut, ja suuri ilo heräsi, kun sattuma jakoi lahjat sopimattomasti.
Nyt alkoi pakina ja kyseleminen, joten Rejer sai selon melkein kaikista seutua koskevista asioista ... äitinsä viimeisistä ajoista ... Hammernäs'istä ... "Laukista," joka oli ammuttu! matami Juhl ei suostunut lähettämään sitä Haarstad'iin niinkuin nimismies tahtoi.
Ystävälläni oli näet tapana piirrellä siihen ajatusviivojaan, samalla kun hän veteli siitä haikuja ja silloin tällöin pisti keskusteluun jonkun yksikantaisen sanan ylläpitääkseen sitä kuten tulta, johon vähän väliä heittää halon tuntui siltä, kuin hän enemmän olisi välittänyt mielialasta ja siitä, että yleensä pakina pysyi vireillä, kuin itse puheen aiheesta.
Joku ilta yhteisen raamatun lukemisen jälkeen oli heidän välillänsä tapahtunut pakina, josta äitini seuraavalla tavalla kertoi minulle: He olivat lukeneet Room. 8:nnen luvun, ja muun ohessa painaneet mieleensä ensimmäisen värsyn: "niin ei ole nyt mitään kadotusta niissä, jotka ovat Jesuksessa Kristuksessa" ja 16:nnen värsyn: "Se henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset."