United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja silloin ajattelin, että tahdotte vaan minua syöttää sanoilla, jotta paremmin viihtyisin. Ja että te kaduitte, että olitte ollut minulle ystävällinen, koska en sitä ansainnut ja koska...» hän vaikeni ja peitti tuokioksi kasvonsa käsiinsä. »Mutta kirjeesihän oli vallan järkevä.» »Niin, herra», sammalsi Regina. »Olisiko minun sopinut teille muuten kirjottaa?»
Vielä vähän aikaa ja sota-esikuntain portit olisivat hänelle jo selko selällänsä auki, mutta kevät on jo tullut. Jäät jo irtautuvat rannoista, mahlaja nousee koivuihin, urvut puhkeaa, ja Hannes kirjottaa Kertulle monen talven perästä: »En tiedä mikä minuun on tullut, mutta minun täytyy nähdä sinua. Jospa hetkenkin saisin nähdä sinun kasvosi! Kerttu, minä tulen.»
"No, mutta sitähän paremman puutteessa voi kirjottaa sanoja vaikka kilometriä pitkältä ilman yhdettäkään alkukirjaimetta. Katsohan esimerkiksi tässä testamentissa. Alkukirjaimia on ainoastaan lauseen alussa ja nimisanan alussa, joten koko tällä aukeamalla ei ole kovin monta kymmentä alkukirjainta."
Seuraa sitten muutamia havaintoja ja oikaisuja kielenkäyttöön. Juteini esim. pitää oikeampana sanan »aiwoitus kuin »aikoitus», ja sen johdosta hän vaatii myöskin kirjottamaan »aiwoa, aiwon» eikä »aikoa». »Niin myöskin on aihetta kirjottaa sydämen sydänsanasta, ei sydämmen, samoinkuin kirjotetaan kuusan, kuusamen: särwin, särpimen j.n.e. eikä kuusammen, särpimmen.»
Tässähän ei ole muuta kuin tavata jammistaa sanaa sitä myöten kuin sanaa kirjottaa, niin siinähän se selviää mikä kirjain minkin perään on kirjotettava." "Siinähän se, hyvä Tapani, on koko mahti.
Ja vaikkapa onnistuisinkin välttämään vangitsemisen kaduilla, miten voisin raivata tieni hänen luoksensa asti? Miten voisin minä, tuntematon ja niin vähän puoleensa vetävä vieras, houkutella tuon kuuluisan lääkärin ryöstämään virkaveljensä työhuonetta? Samassa muistin kuitenkin, että alkuperäisestä olemuksestani oli vielä jotakin jäljellä. Minähän osasin kirjottaa omalla käsialallani.
Miehen ja lasten suurin onnettomuus on kodittomuus; monella miehellä on komea talo, mutta ei mitään kotia." "Isä", sanoi Jenny, "sinun pitää kirjottaa meille kodinhoidosta." "Lapsi", sanoin, "ajattele äitiäsi ja mitenkä hän on sinut kasvattanut." Onnellisena aviomiehenä tahdon saattaa selväksi vaimoni järjestelmän ja ensi kirjoitukseni on: Mikä on koti ja sen hoito. Mikä on koti?
Sulotuoksuinen suudelma ja laakeriseppele pois, rauhattomat ajatukset! Ne ovat vaarallisia kukkia ne tekevät hedelmää. Voi, se lapsi oli niin varttunut ja niin kaunis! Tämä on kolmas ja viimeinen kappale runoelmaa "St. Siinä on myöskin, melkein sana sanalta, ensimäinen säkeistö sitä runoa, joka esiintyy sivulla 139. Päästäkseni siitä eroon minun täytyi se kirjottaa.
Mutta kun minä olin sen sanonut, ei hän osannut sitä kirjottaa, vaan vuodatti uuden, entistä kipinöivämmän sanatulvan, josta olin erottavinani sanat "tshuhna" ja "njemetski". Vihdoin työnsi hän kiukkuisella eleellä eteeni paperia ja kynän.
Joka osaa kirjottaa, on jo niin kuin herrain sukua.» Poika vei pahoilla mielin pois taulun, johon vanhemman veljen alkuopastusten perästä oli jo alkanut kirjaimia syntyä. Isäntä nähtävästi oli tuimalla tuulella, kun hän laskien kädet ikkunalaudalle jäi katselemaan ulos pilviin ja kuuntelemaan nurkissa vinkuvaa tuulta. Toiset lähtivät heti syötyään ulos työmailleen.