United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka loppu maailman Käy jo lähemmäksi, Verivirta Karitsan Ei käy kylmemmäksi: Vielä voi se kirvoittaa Synnin kahlehista, Vieläkin se virvoittaa Mielen murehista. Virret muut ne vanhenee; Karitsaa vain yhä Uusin virsin kiittelee Herran Siion pyhä. Mailma katsoo oudoks tään, Kun ei ole nähnyt Eikä nähdä pyydäkkään, Mit' on Jesus tehnyt. Kiittäkäätte Karitsaa Kaikki uskovaiset!
Vahva verivirta, joka juoksi hänen suustansa, vei hänen henkensä mukanaan. Kyösti näki ettei tässä ollut aikaa huokauksiin ja valituksiin. Synkkänä nousi hän vanhuksen ruumiin vierestä. Hän ei kuitenkaan voinut vastustaa tätä ajatusta, joka kaikkien muiden surullisten ohessa vastustamatta tunki hänen mieleensä: "Jumalan kiitos; hän ei kuitenkaan joutunut Siperiaan".
Seitsemäs luku. Ei engelsmannit ja skottit viel Rajall' yhtyneet kertaakaan, Ettei, kuni satehentulva tiell' Verivirta ois kastellut maan. *Otterbournin tappelu.*
Kasa kulta- ja hopearahoja oli kuolleesta vähän loitompana, mutta sentään siksi lähellä, että verivirta oli sinnekin osunut ja tahrannut kiiltävän metallin punaiseksi. Se oli kaatuneen osa saaliista. Toverit istuskelivat ympärillä ja pelasivat siitä, kenellä heistä oli oikeus periä jälkeenjäänyt omaisuus.
Ja kun sitten seuraa ystävällinen taputus olkapäälle, tuntuu syrjäisen ja osattomankin sisässä, kuinka onnenosaisen sydämmestä valahtaa lämpimän haalakka hyvän mielen verivirta läpi ruumiin ja alatse mustan kauhtanan. Semmoisia suloisia tunteita eivät saa koskaan tuntea muitten säätyjen edusmiehet, sillä heidän johtajansa eivät ole heidän esimiehiään.
Mökki on Nurmijärven ja Pankajärven välisellä salolla. Siellä on kova suolan puute. Teetkö sen? Kyllä minä sen teen, vakuutteli poika aivan varmaan minä sen teen. Sano Inkerille, minun vaimolleni, että tuolla... jatkoi haavoitettu ja kohotti käsivarttaan osoittaakseen ylöspäin. Samassa syöksähti verivirta hänen suustaan, silmät painuivat umpeen ja pää vaipui taapäin lumeen.
Hän huomasi, että kreikkalainen oli jo kadottanut järkensä. Mutta kun Glaukus saapui Apekideen ruumiin ääreen, josta tumma verivirta hiljalleen valui ruohoon, ei näin odottamaton ja kamottava näky voinut olla pysähdyttämättä häntä, niin sekaisin kuin hänen ajatuksensa pyörivätkin.
»Maa on lapsiaan suojellut», Glaukus huudahti nousten jaloilleen. »Siunattu olkoon kauhea maanjäristys! Kiittäkäämme jumalten armoa!» Hän auttoi Apekideen pystyyn ja katsahti sitten Arbakeehen. Tämä näytti aivan haudanomalta. Verta tihkui hänen suustaan hänen välkkyville vaatteilleen; hän putosi raskaasti Glaukuksen käsistä ja punainen verivirta valui hiljalleen marmorilattialle.
Mut kuiluun katsehes nyt luo: on liki se verivirta, missä kaikki kiehuu toiselle väkivaltaa tehneet.» Katsoin. Oi, sokko ahneus! Oi, hurja viha, elossa lyhyessä mi niin meit' ajaa ja päättyy verilöylyyn ijäisehen! Näin kaarenmuotoisen ma kaivoshaudan tasangon kaiken poikki piirtyväksi, kuin mulle kertonut ol' Oppahani.
Ah' lämmin purppurainen verivirta; Kuin tuulen liikuttama lähteen huoko, Sun rusohuulillasi nousee, laskee Ja tulee, menee henkäyksesi kanssa! Sun joku Tereus varmaan raiskasi, Ja kieles silpoi, jottei tulis ilmi. Ah, kasvos häpeästä käännät pois!