United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut kuiluun katsehes nyt luo: on liki se verivirta, missä kaikki kiehuu toiselle väkivaltaa tehneet.» Katsoin. Oi, sokko ahneus! Oi, hurja viha, elossa lyhyessä mi niin meit' ajaa ja päättyy verilöylyyn ijäisehen! Näin kaarenmuotoisen ma kaivoshaudan tasangon kaiken poikki piirtyväksi, kuin mulle kertonut ol' Oppahani.
GLOSTER. Oi, suudella mun suokaa tuota kättä! LEAR. Annas kun ensin pyyhin sitä: se tulee ruumiille. GLOSTER. Rikottu luonnon taideteos! Noin raukee Maailma kaikki tyhjään! Lienkö tuttu? LEAR. Hyvin kyllä sinun silmäsi muistan. Vilkutko minuun? Tee pahintasi, sokko Cupido; minussa et lempeä nosta. Lue tuo vaatimuskirje: tarkkaapa käsialaa. GLOSTER. En näkis, vaikk' ois sanat auringoita.
Vaan jos Hurtan harmaahapsen Hurtan töist' on sielunhätä, on hän itse lainen lapsen, ei hän kestä elämätä. Siksi poistun. Sulle surman tahtoneet on Taivaan vallat, tuoda lemmen, lämmön turman, kun ei voineet hyyt ja hallat. Hyvyyteesi sorrut, sokko! Kaikki tuhlaat kansan tähden etkä ees sa tutki, tokko kukaan siitä kiittää. Lähden.»
Niin, Milfordiin; mut mistä tie käy? Kiitos! Tuon pensaan luota? Pitkältäkö vielä? Hyväinen aika! Kuusi peninkulmaa? Ma kuljin koko yön; nyt tahdon maata. Mut vait! Ei vierellistä! Taivaan vallat! Näen kai unta; Minusta luolass' asuin; kelpo miesten Siell' olin kokkina, mut niin ei ole: Vain tyhjä nuoli, tyhjään ammuttu, Vain aivon utuluomaa! Usein silmä On sokko niinkuin järkikin. Voi sentään!
Vain hengityksen kuuli. Surissut ei sääsken siipi, tuntunut ei tuuli. Asumaton avaruus kuin meri huokas alla. Pelvon, vavistuksen henki kulki kukkulalla. Anja-rouva nauraa koki: »Tutkikaamme, tokko vielä ompi elossa tuo hiitten suku sokko.» Lausui, kolme kertaa löi hän vuorta kepakolla. Toinen nauroi: »Hiidet nuo myös taitaa kuurot olla. Täytyy heitä herättää.» Oli jyrkänteellä paasi.
Jokainen, joll' ei tukkaa kiireellänsä, on ollut pappi, kardinaali, paavi, ja kukin ahneutensa orja.» Lausuin: »Oi Mestari, mun tuntea kai tulis eräitä heidän joukostansa, jotka on saastuttamat saman paheen.» Mulle hän virkkoi: »Turha aatos! Elämässä kun saastuivat he sokeasti, sokko on heille myöskin silmä tuntevainen.
Rakkauden soihtuna on lemmen teillä Sen oma kauneus; tai jos on se sokko, Se parhain yössä viihtyy. Tule, yö, Sa tyyni, puhdas, mustahuntu vaimo, Mua neuvo, miten voittajakin hukkaa, Kun voittosill' on kaksi nuorta kukkaa. Vaipallas mustall' arkaa verta peitä, Mi poskillani liehuu, kunnes lempi, Tuo kaino, rohjentuu, ja puhtaiks aivan Työt tosilemmen huomaa. Tule, yö! Tule, Romeo!
Kuin sokko seuraa saattajaansa tarkkaan ett' eksyis ei, ei esineihin töytäis, joist' olla vaara vois tai tulla turma. Niin halki ilman kitkerän ja tuiman ma kuljin, kuullen Opastain, mi sanoi: »Vain varo, ettet minusta sa eroo!»
Epäilemättä lausui tyttö ajatuksensa hänelle siitä, kun toinen sokko oli liikkeellä ja he olivat aivan ystävällisesti yhdessä kartiinein takana. Scrooge'n sisarenpojan vaimo ei ollut sokkosilla olevien joukossa, vaan hänelle oli nostettu iso tuoli ja astinlauta mukavaan nurkkaan, jossa henki ja Scrooge seisoivat ihan hänen takanansa.
Kuin sokko seuraa saattajaansa tarkkaan ett' eksyis ei, ei esineihin töytäis, joist' olla vaara vois tai tulla turma. Niin halki ilman kitkerän ja tuiman ma kuljin, kuullen Opastain, mi sanoi: »Vain varo, ettet minusta sa eroo!»