United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen kaapunsa näytti aivan valkoiselta auringon paisteessa ja hänen katseensa oli niin moittiva että minun teki mieleni itkemään. Babet peljästyi kovasti. Hän punastui ja kiiruhti pois mutisten: "Kiitoksia, Jean herra, paljon kiitoksia." Minä pyyhin kastuneita käsiäni ja seisoin hämilläni ja liikkumatonna Lazare sedän edessä.
Sydämellisen tervehdykseni kanssa". Tämä liikutti minua niin, että pyysin ajomiestä tekemään hyvin ja antamaan minulle nenäliinani takaisin; mutta hän sanoi, että hänen mielestään minun oli parempi, jos olin ilman sitä; ja minä luulin, että todella niin oli; ja niin minä pyyhin silmiäni hiallani ja hillitsin itseni.
JUNKKA. Hauska on tietää, että sukuun tulee. Annahan se korea pikkuliinasi, jonka sinulla äsken näin. En minä anna. JUNKKA. Minkä vuoksi et? EEVA. Teillä on joku pojanviikarin kuje mielessänne. JUNKKA. Ei toki. Minä vain pyyhin tuon pienen vesihelmen, joka on silmäripsessäsi. Se on siihen jäänyt äskeiseltään, kun sinä tuolla Onnen paatissa rukoilit. JUNKKA. Lapseni, on kysymyksessä elämäsi onni.
Sitte pyyhin pyssyäni Mustan käärmehen mujulla, Jouvuttelen jousiani, Kehottelen keihästäni, Suksiani suin puhelen: Suksi on jalkoa sukua, Keihäs kirvestä lajia, Jousi kättä joukkioa; Jalo on suksi suunnallinen, Siivo päällinen sivakka, Jalo jousi janhuksinen, Kylkehinen keihäsvarsi. Metsän kuninkaalle.
Mutta ehkä hän ei muista, ja ehkä hänellä kuitenkin on. Tervehdin häntä mitä ystävällisimmällä äänellä. Hän vastaa yhtä ystävällisesti, väistyy kohteliaasti, ja minä sujahdan hänen sivuitsensa. Mutta hän ei tule jälessäni. Pyyhin jalkojani kauemmin kuin olisi tarpeellista. Nousen kaksi kolme rappua. En voi jatkaa. Minun täytyy saada varmuus. Ilman sitä en voi toimittaa mitään huoneessani.
HAMLET. En vielä tohdi juoda, äiti; kohta. KUNINGATAR. Käy tänne, että pyyhin kasvojasi. LAERTES. Nyt, kuningas, min' osaan. KUNINGAS. Sit' en usko. Mut tuo on melkein tuntoani vastaan. HAMLET. Nyt kolmas kerta! Te vaan leikitte; Ma pyydän, hyökätkäätte täysin voimin. Mua pilkkananne pidätte, ma pelkään. LAERTES. Vai niin? No, tulkaa. OSRICK. Kumpikaan ei osaa. LAERTES. Nyt varuillanne!
Tuo oli nyt liian ilkeää katsella, niin että minä, unohtaen ehkä mitä katsottiin sopivaksi kirgiisien luona, otin käsiliinan laukustani, huuhdoin ja pyyhin yhden kupin itseäni varten. Aurinko rupesi jo tulemaan hyvin lämpimäksi kun minä jatkoin matkaa toiseen auliin, osaamatta vaihtaa sanaakaan kyytimieheni kanssa.
»Miina kun ei ole tänäpäivänä pyyhkinyt pölyjä salissa.» »Olenpahan. Ihan vissisti olen.» »Koska pianon päällys on ihan harmaa.» »No, sitä on karttunut päivän kuluessa, mutta kyllä minä aamulla pyyhin.» Ei Hanna siihen mitään; otti vaan rievun käteensä ja meni. Lauantaina, huhtikuun 2 päivänä, herätti Miina suostumuksen mukaan Hannan kello 4 aikaan aamulla.
Sydän verisintä tuskaa ja harmia täynnä tarkasti hän lopulta peilin edessä poskensa ja huudahti: "Siinä ei ollut ei yhtä ainoaa puuderin jauhoa, koko poskessa... Kun minä ihan pyyhinliinan kanssa sen pyyhin." Hän kastoi sormensa suussansa, pyyhkäsi sillä varmuuden vuoksi poskeansa ja vahvisti voitokkaana: "Näkee sen nyt!... Ei yhtä jauhon hiventä ole!"
Kuulin kummat kuusialta. Nousin aivan aikaisehen, Aivan aikahuomenessa, Kuun ja päivyen keralla; Vielä ennen ennättelin, Ennen kuuta, päiveäni. Pyyhin pikku pirttiseni, Lakaelin lattiani, Tinaisilla tikkasilla, Vaskisilla varpasilla. Ammuelin rikkaseni Tinaisehen takkasehen, Vaskisehen vakkasehen.