United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gunilla rouva oli siellä ja kilpaili emännän kanssa ystäväänsä tervetulleeksi toivottaessaan. «No, hyväinen aika, tämäpä hauskaa!» huudahti Gunilla rouva sydämmellisesti syleillen Eliseä. «No, kuinka pikku rouva jaksaa? Vähän kalpea, vähän apeamielinen ja alakuloinen, luulemma?
TIMON. Vähät minä sinusta välitän; olet ateenalainen. Ja sen vuoksi olet tervetullut. Minä en tahdo valtaani käyttää; toivon, että ruoka tukkii suusi. APEMANTUS. Sun ruokaasi ma inhon; kurkkuuni Se istuisi, sill' imartaa en taida. Hyväinen taivas, mikä ihmisliuta Syö Timonia, ja hän sit' ei näe!
Vaikea oli saada selvää ukon sanoista. Viikset hämmensivät hänen puhettaan, ja kielikin kangersi suussa. "Mistäs sinä olet?" kysäsin minä. "Hä?" "Mistä olet sinä?" "Ananjevosta olen." "Mitäs sinä täällä teet?" "Hä?" "Mitäs täällä teet?" "Vartija minä olen." "Mitäs sinä vartioit?" "Hernettä." En voinut olla naurahtamatta. "Hyväinen aika! Kuinka vanha sinä olet?" "Jumala ties."
RUNOILIJA. Olen. APEMANTUS. Siis sinä valehtelet; silmäilehän vain viimeistä teostasi, jossa häntä kuvittelet arvoiseksi mieheksi. RUNOILIJA. Se ei ole kuvittelua; hän on se. APEMANTUS. Hän on sinun arvoisesi, ja maksaa sinulle työstäsi; joka imartelua rakastaa, on imartelun arvoinen. Hyväinen taivas! Jospa olisin minä suuri herra! TIMON. Mitä silloin tekisit, Apemantus?
Ken hyvää herttuaa ei kuolleeks tiedä? Ei sovi vainaan ruumist' ilkastella. EDWARD. Ken hänt' ei kuolleeks tiedä! Ken sen tietää? ELISABETH. Hyväinen taivas, tätä mailmaa! BUCKINGHAM. Minäkö kalvas niinkuin muut, lord Dorset? DORSET. Niin kyllä, loordi; tääll' ei ainoata, Jonk' ei nyt poskilt' oisi puna poissa. EDWARD. Clarenceko kuollut? Peruutinhan käskyn.
Mitä hän kuiskasi? toisti äiti ankaran käskevästi. Hän sanoi, että äiti ... että äiti on ruma ... hän on paha poika ... minä en koskaan enää tanssi hänen kanssansa ... en koskaan, en koskaan, kiltti äiti! Hyväinen aika, minähän unohdin tarjota neidille kupillisen teetä, virkkoi mamselli anteeksipyytäen.
Niin, Milfordiin; mut mistä tie käy? Kiitos! Tuon pensaan luota? Pitkältäkö vielä? Hyväinen aika! Kuusi peninkulmaa? Ma kuljin koko yön; nyt tahdon maata. Mut vait! Ei vierellistä! Taivaan vallat! Näen kai unta; Minusta luolass' asuin; kelpo miesten Siell' olin kokkina, mut niin ei ole: Vain tyhjä nuoli, tyhjään ammuttu, Vain aivon utuluomaa! Usein silmä On sokko niinkuin järkikin. Voi sentään!
On olemassa kansamonaadeja, ihmismonaadeja, eläinmonaadeja, kasvimonaadeja, sanalla sanoen monaadit täyttävät maailman ja muodostavat maailman....» «Mutta hyväinen aika, minä en ymmärrä kaikesta tästä sanaakaan!» huudahti hovimarsalkanrouva tyytymättömänä. «Mitä on tuo kaikki? Mitä ovat monaadit ... täyttävät maailman? En minä näe mitään monaadeja!»
Hymyili hyväinen äiti: »Kun saat sa paremman koltun.» Sai poika paremman koltun, pääsi kerran kirkkohonkin, näki hän oikean tapulin, tapulissa kellot kaksi, tuli itkien kotihin, kaihomielin kartanolle: »Oma kirkkoni parempi oli huojuhongikossa. Nyt sekin on minulta mennyt.» Eikä kohdannut enempi, ei elossa, kuolemassa eikä kuoleman takana kaukometsä-kirkkoansa. ER
Viisas virren veisoavi, Ajallaan lopettelevi; Hyvä on laulu loppuvasta, Lyhyestä virsi kaunis. Mieli on jäämähän parempi, Kun on kesken katkemahan. Eipä koski kielaskana Laske vettänsä loputen, Eikä laulaja hyväinen Laula tyyni taitoansa. Jos ma lauluille rupean.