United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma Jahven oikeutta rakastan Ja oikeaksi pyhän vihan myönnän, Mi sydämessä isän sekä yljän Ja teidän kaikkien nyt liekehtii. Vaan viisaudella viha hillitkää, Mi valtaan päästen meille kaikille Tois turmion. Ma pyydän: poistukaa! Odottakaamme aikaa, jolloin Jahve Vapahtaa häpeästä kansansa Ja Israelin ikeen kirvoittaa! AMARIA. Vaan lapseni?
Tämän tosi itsetietoisuuden, joka antaa meille kaikessa ryhtiä ja joka kirvoittaa meidät oman riittämättömyytemme häpeästä, täytyy lähtemättömästi liittyä koko vaikutustamme hallitsevaan ylemmyyteen. Vain se, joka ei tahdo näyttää enemmältä kuin mitä hän on, voi täysin naivisti antautua. Ja vain ilmaustemme naivisuuteen pohjautuu persoonallisen ryhtimme varmuus.
Karja kaunis, karja kaunis aina lisäyy, Eikä maidon mahti, Kellarista sahti Juoksemasta, juoksemasta koskaan pysäy. Viinan vilja, viinan vilja monta virvoittaa, Oluttakin nähdä Yllättävät tehdä, Joka monen, joka monen janost' kirvoittaa.
Vastasi valtias näin Agamemnon airuen viestiin: "Siin', Idaios, itse nyt kuulet akhaijien mielen; noinpa he vastaavat, ja se on minun tahtoni myöskin. Vaan mitä virkoit kuolleist' en minä polttoa estä. Kaattujen ruumiit' eip' ole estäminen roviolta, vaan tulen kirvoittaa heti suominen mentyä hengen. Zeus sanan kuulkoon tään, jylykorkea puoliso Heren."
Mink' elin, sen mua muistit, vaan jopa unhotat kuolleen! Hankkios hautani koht', ett' aukeis portti jo Hadeen. Varjot vainajien mua estää vaipunehitten, joukkoons' eivät suo minun astua viel' yli virran, vaan liki harhailen minä Hadeen porttia laajaa. Kerran viimeisen kätes anna, en astu, ma koito, koskaan Hadeen mailta, kun kirvoittaa tuli sielun.
Siksi on teidän uudestaan synnyttävä, että Rakkaus saisi teidän kahleenne kirvoittaa.» Hiivin pois hiljaa hänen läheisyydestään, sillä pelkäsin, että hän heräisi minun katseestani. Kaikesta päättäen ei hänellä ollut enää monta tuokiota uudestasyntymiseen. EL
Armon lapset ahdistetut, Jesuksehen istutetut, Teill' on tieto tunnossanne, Ett' on Jesus joukossanne, Maailmasta luopuneet, Jesuksehen juurtuneet. Jesus antaa taivaan mannaa; Huutakaatte Hosiannaa! Iloitkaatte, riemuitkaatte, Kiitos Hälle veisatkaatte, Joka teitä virvoittaa, Synnin siteet kirvoittaa!
Kas, silloin kuului itku ynnä laulu Labia mea, Domine! niin että se ilahdutti sekä murhetutti. »Ah, isä armas, mit' on tuo?» ma kysyin. Hän vastas: »Varjoja vain kulkevia; kenties näin kirvoittaa he synnin kuormaa.» Kuin pyhiinvaeltajat mietteissänsä, jos jonkun oudon kohtaavat he tiellä, pysähdy eivät, jälkeen katsahtavat,
Tämä muutos on siis mahdollinen ja se yksin voikin kirvoittaa ihmiset niistä vaivoista, jotka heitä rasittavat, ja siksi täytyy tämän muutoksen ennemmin tai myöhemmin tapahtua. Rakkaat veljet, miksi, mitä varten te kiusaatte itseänne? Muistakaa toki, että teille on edeltäkäsin varattu mitä ihanin onni, ja ottakaa se! Kaikki on teissä itsessänne!
Vaikka loppu maailman Käy jo lähemmäksi, Verivirta Karitsan Ei käy kylmemmäksi: Vielä voi se kirvoittaa Synnin kahlehista, Vieläkin se virvoittaa Mielen murehista. Virret muut ne vanhenee; Karitsaa vain yhä Uusin virsin kiittelee Herran Siion pyhä. Mailma katsoo oudoks tään, Kun ei ole nähnyt Eikä nähdä pyydäkkään, Mit' on Jesus tehnyt. Kiittäkäätte Karitsaa Kaikki uskovaiset!