United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muista pitää Topia hyvänä minunkin edestäni. Poikaa ja sinua tulen ikävöimään kaikkein enimmän." Tummeni taas Helan silmissä; sydän sykkäili, poskia poltti, mutta hän voitti itsensä. "Kyllä sinä pian unhotat Topin ja minun", lausui hän kirkkain silmin, "kuin rikastut ja rakastut..." "Kaupungissa katoavassa", keskeytti Topias. "Ehtii sitä niihinkin; kyllä ijässä aikaa on."
Ystävä, neuvoi noin sua silloin taattosi Peleus, lähtevä kons' olit Fthian mailt' Agamemnonin luokse: 'Poikani, voiman Athene ja Here antavat sulle, niin jos tahtovat, vaan sinä ylväs mielesi itse 255 suistele rinnassas; sopusuosio aina on parhain. Karttaos riitaa siis tuhontuopaa, jott' avaramman arvon akhaijit sois, väki nuori ja vanhakin, sulle. Neuvoi noin isäs vanha, sen unhotat.
Siitä pitäen, kun hänen isänsä häntä taikoihin neuvoi ja tietojensa salapoluilla kuljetti, seurasi hän häntä kammo käärönä rinnan alla ja mielessä alituinen ahdistus. Tietäjää tahtoi hänestä isä, mutta ei tuntenut Jouko kykyä siksi tullakseen eikä voimaa henkiä hallitakseen. Isä oli sanonut: jos taian opit ja unhotat, itseäsi vastaan se kääntyy.
Käski Akhilleut', aaluvataan, noin Peleus vanha: kunnostaumaan ain' urotöiss' yli kaikkien muitten; noinpa Menoitios taas sua neuvoi, Aktorin poika: 'Poikani armas, ylhemp' on suku, synty Akhilleun, vaan sinä vanhemp' oot, monivertapa häll' urokunto. Mielevä virkkele siis sana hälle ja ystävän neuvoin ohjata koita, hän mielellään hyvän ottavi varteen. Neuvoi noin isäs vanha, sen unhotat.
D'Artagnan oli jo nostanut lasin huulilleen, mutta "mylady"-sanan kuultuansa rupesi hän niin vapisemaan, että hän laski lasin pois kädestänsä, estääksensä sisällyksen läikkymästä maahan. Sinä olet siis nähnyt vaim... Vaiti sinä! keskeytti Athos. Sinä unhotat, ystäväni, ett'eivät nämä herrat tässä, niinkuin sinä, tiedä minun perhesalaisuuksistani; minä olen tavannut mylady'n.
Mink' elin, sen mua muistit, vaan jopa unhotat kuolleen! Hankkios hautani koht', ett' aukeis portti jo Hadeen. Varjot vainajien mua estää vaipunehitten, joukkoons' eivät suo minun astua viel' yli virran, vaan liki harhailen minä Hadeen porttia laajaa. Kerran viimeisen kätes anna, en astu, ma koito, koskaan Hadeen mailta, kun kirvoittaa tuli sielun.
Hyvin sitte sinun käy, Päivin, öin ei hätää näy, Saat myös maata turvassa Herran armohelmassa. Vaan jos Herran unhotat, Omin voimin ponnistat, Niin sä näännyt, vaivut vaan, Hukut kerran kokonaan. Jesus Kristus, Herrani, Vedä puolees sieluni, Sido itses siteellä, Rakkautes ikeellä!
Sieluilla vaan, jotka ovat myöneet itsensä saatanalle, on niitä hornan aarteita. Meillä sitä vastoin ei ole muuta kuin miekkamme ja pyssymme. Jospa se päivä kohta tulisi, jona niiden arvo ymmärretään! Sinä unhotat Abdallahin hohtokivet, sanoi Omar naurahtaen. Ah, veljeni! puhkesi Jussufin poika sanomaan, mitä olen tehnyt että kohtelet minua tuolla tavoin? Sinäkö tosiaankin ajat tikarin rintaani.
Hänen ystävänsä kiirehtivät lohduttamaan häntä. Tigellinus vakuutti hänelle, että hänen oli tilaisuus nähdä tulipaloja kaikissa maailman kaupungeissa, jos hän tahtoi. "Voi", lausui Nero halveksien, "sinä unhotat, ettei ole kuin yksi Roma." "No, käyhän Roma uudestaan polttaminen." "Tuskinpa sopisi tehdä sitä liian usein", sanoi Nero, jossa joku parempi tunne äkkiä välähti esiin.
Sitä paitsi sinä unhotat että minulla on myöskin sormus. Jota sinä näyt pitävän suuremmassa arvossa kuin minä omaani; ainakin luulen sen huomanneeni. Niin, sillä hädän hetkenä ei se ainoastaan auta meitä suuresta pulasta, vaan vieläpä suuresta vaarastakin. Se ei ole ainoastaan kallisarvoinen timantti, vaan vieläpä on se noiduttu taikakalu. En ymmärrä sinua, vaan uskon mitä sanot.