United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ystävä, neuvoi noin sua silloin taattosi Peleus, lähtevä kons' olit Fthian mailt' Agamemnonin luokse: 'Poikani, voiman Athene ja Here antavat sulle, niin jos tahtovat, vaan sinä ylväs mielesi itse 255 suistele rinnassas; sopusuosio aina on parhain. Karttaos riitaa siis tuhontuopaa, jott' avaramman arvon akhaijit sois, väki nuori ja vanhakin, sulle. Neuvoi noin isäs vanha, sen unhotat.
Mutt' ei täyttele kaikkea Zeus, mitä ihminen mielii. Kumpikin kostuttaa punahurmein maan saman multaa Troian mailla nyt saa, sill' ei kotilinnahan konsaan saapuvan myöskään mun näe Peleus, sankari vanha, ei Thetis, äitini, vaan minut täälläpä maa pian peittää.
Hän surman sai jo, ja Hektor, tappaja, valtahisen, ikisorjan hält' asun otti, lahjan taivahisilt', ani-loistavan, Peleun saaman, 84 kun häävuoteeseen piti sun kera ihmisen käydä. Luota jos kuolematonten et siskojen luopunut oiskaan! Kuolollista jos ois kosinutkin neitoa Peleus!
Vai sanan saanut Fthian mailt' olet ehkä sä yksin? Viel' eläväksi on kuultu Menoitios, Aktorin poika, valtias myrmidonein myös, Aiakon aaluva Peleus, joitten kuolema ois suru raskain sulle ja mulle. Vaiko akhaijeja surret noin, tuhon saapia luona laivain laitavien, oman palkkana pattoutensa? Kerto'os, mult' älä peitä, sen että jo kumpikin tietäis."
Pēleunpoian Akhilleun: Pēléus, Aiakoksen poika, Etelä-Tessaliassa, Fthīō'tis-maakunnassa asuvien myrmidonien, helleenien ja akhaijien hallitsija. Hänen valtakunnastaan ja siinä asuvista heimoista tehdään lähemmin selkoa Iliaan II laulussa, 681-685, ks. Sel.; vrt. myös Il. Peleus oli saanut puolisokseen "merten vanhuksen" tyttären, Thetis-nimisen merenhaltiattaren; heidän poikansa oli Akhilleus.
Käyn tykö miehen tuon kirotöisen, kauhean, ehk' on tuskani sääliä saava ja arvoa harmaja pääni; sill' isä hälläkin yht' on vanha ja harmaja, Peleus, tuo, joka turmaks Ilionin hänet siitti ja vaali; vaan yli muistapa mulle hän tuottanut tuskat on karvaat, sillä hän monta on surmannut mult' aimoa poikaa.
Vain minut vaimoks sai merenimpiä ihminen hältä, Peleus, Aiakon poika, ja vastoin mieltäni vallan maiseen ylkään yhdyin; nyt kotonaanpa hän värjyy riutuen vanhuuttaan väetöntä. Mut uus suru sortaa mieltäni.
On Zeun väkivoivan poikia vastaan vaikea kiistata, vaikka jos on vesivirtojen juurta. Sulla kun lie perikantana siis joki välkeäväylä, juurtapa suuren Zeun suku, synty on mulla, se tiedä. Valtias myrmidonein mun on taattoni, pää ison heimon, Peleus, Aiakon poika, ja Zeust' oli Aiakon synty.
Enp' Agamemnonin tyttären kanss' avioitua aio, vaikk' Afroditea kultaist' ois ihanampi se neito, taidoltaan tasaverta Athenen päilyväsilmän, enp' ota sittenkään. Valikoikoon toisen akhaijin, 391 mies isovaltaisempi jok' on sekä mielehisempi. Sill' ikivaltain turvin jos kotimaille ma saavun, Peleus itsekin kai on katsova morsion mulle.