United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !


Käärelakkimme ovat meidän diadeemamme, telttimme ovat meidän hovilinnamme, miekkamme ovat meidän linnoituksemme, Jumalan sana on meidän lakimme. Isäsi kaatui taistelussa; hän on marttyri. Esi-isistäsi on, paitse yhtä joka sattumuksesta kuoli teltissä, kolme kaatunut erämaassa miekka kädessä.

Meidän kaunottareimme sulo kärjestää keihäämme ja terottaa miekkamme; heidän sanansa ovat lakimme, ja yhtä hyvin voisi sytyttämätön lamppu valoa levittää, kuin ritari, jolla ei olisi sydämensä hallitsiatarta, kunnostaa itseänsä sankaritöillä."

Sanoin jo Lontoossa, Watson, ja toistan sen nyt, että me emme koskaan ole tavanneet vihollista, joka olisi suuremmassa määrässä miekkamme arvoinen." "Ikävää oli, että hän sai nähdä sinut." "Niin minustakin tuntui ensin. Mutta ei ollut mahdollista päästä pakoon." "Mitä luulet tiedon sinun täällä olostasi vaikuttavan hänen aikeisiinsa?"

Sydäntä sin' et näe; siin' asuu sääli. Niin, sääli Rooman kurjan kurjaa tilaa Kuin tuli tuleen, sammuu sääli sääliin Tuon teki Caesarille. Sua kohtaan. Miekkamme kärjet tylsät on, Antonius. Kätemme, vaikk' on inhan työn ne tehneet, Ja sydämemme, hellät niinkuin veljen, Sun luottamuksella ja kunnioittain Ja kaikell' ystävyydell' ottaa vastaan.

REBA. En sanoihin, vaan kyllä miekkaan pystyn. ZUUR. Et kiellä, Baalak, näen kasvoistasi. BAALAK. Siis liittoon oijetkoon nyt käteni Ja miekkamme taas tehkööt veljeyttä, Kuin veljeys on veressämmekin! Zuur, Rekem, Evi, Huur ja Reba, Teit' tervehtii mun vanha miekkani! Mut sitten kääntykäämme jumaliin! Kentiesi heitä uhrit taivuttaa Ja voiton-arpa meille lankeaa. TOINEN N

Sieluilla vaan, jotka ovat myöneet itsensä saatanalle, on niitä hornan aarteita. Meillä sitä vastoin ei ole muuta kuin miekkamme ja pyssymme. Jospa se päivä kohta tulisi, jona niiden arvo ymmärretään! Sinä unhotat Abdallahin hohtokivet, sanoi Omar naurahtaen. Ah, veljeni! puhkesi Jussufin poika sanomaan, mitä olen tehnyt että kohtelet minua tuolla tavoin? Sinäkö tosiaankin ajat tikarin rintaani.

Me olemme kiinnitetyt toiseemme sukulaisuuden siteillä ja tuhannella muulla vieläkin kiinteämmällä siteellä me olemme seisoneet rinnatusten tappeluissa, ja meidän kummankin miekkamme ovat höyrynneet samojen vihollisten verestä aivan mahdotonta on, että minä voisin hänelle tehdä pahaa

Tämä on vanhimpain ajatus. Täällä on puhuttu miekoista ja keihäistä. Täytynee siis huomauttaa, vaikka sen lapsikin ymmärtää, että meidän miekkamme ja keihäämme hukkuvat kuin näre muronnien asemetsän varjoon.

CATO. Kuollut on hän! BRUTUS. Oi, Julius Caesar, voimaa sull' on vielä. Sun henkes mailla käy ja miekkamme Omihin meidän rintoihimme kääntää. CATO. Titinius urhokas! Oi, katsokaa, Kuink' on hän seppelöinyt Cassion ruumiin! BRUTUS. Kaht' onko mointa roomalaista nähty? Hyvästi, viimeinen sa roomalainen! Ei koskaan Rooma synnytä sun laistas.

Rahalunnaat vaadimme kaupungin asujamilta, se on kohtuullista! mutta inhoittavaa, pakanallista olisi miekkamme saastuttaminen rauhallisten porvarien veressä! OTTO RUD. Haa! Sinä niskoittelet päällikköäsi vastaan! Eräs upsieri ja kaksi soturia tulee. Jos hän tekee vastarintaa, niin pistäkööt soturit hänet keihäällänsä heti paikalla kuoliaaksi!