United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Astui luo emo kuolematon, kave, kantaja ylhä, aaluvataan kädest' otti ja viihteli, noin sanan virkkoi: "Lapseni, kuolleen nukkua suo, suru suuri jos onkin, kosk' ikivaltain sallima on hänet sortanut surmaan. Täss' ota vastaan nyt asu kaunis, lahja Hefaiston; ei sovin moisin viel' uros varttaan lie varaellut."
Käski Akhilleut', aaluvataan, noin Peleus vanha: kunnostaumaan ain' urotöiss' yli kaikkien muitten; noinpa Menoitios taas sua neuvoi, Aktorin poika: 'Poikani armas, ylhemp' on suku, synty Akhilleun, vaan sinä vanhemp' oot, monivertapa häll' urokunto. Mielevä virkkele siis sana hälle ja ystävän neuvoin ohjata koita, hän mielellään hyvän ottavi varteen. Neuvoi noin isäs vanha, sen unhotat.
Vanhus vaikertain kädet nosti ja löi, repi päätään, ääneen tuskissaan valitellen huusi ja kutsui armast' aaluvataan; mut portin eess' yhä seisoi Hektor, jäykkänä mieli, Akhilleun kohdata aikoin.
Sarpedon etuvarjeeseen käsin iski nyt vahvoin, tempasi vain, ja se irtautui ihan kaikki, ja muurin päällys paljastui, monen tulla nyt tie oli auki. Päin samall' Aias riensi ja Teukros. Laski jo nuolen kannikehihnaan kaunoiseen Sarpedonin kilven Teukros, rintaa kohti, mut torjui Zeus tuhosurman suojaten aaluvataan, jott' ei liki laivoja sortuis.
Paljon kalliimpaa moni sai kadotettua surra, ainoist' aaluvataan tai veljeä, last' emon yhden, taukosi itkustaan, valituksestaan toki vihdoin; kestävän mielen soi näet Moirat inhimisille. Vaan jalon Hektorin tuo, hält' ensin riistäen hengen, kytkee vaunujen taa, hänt' ympäri ystävän kummun 51 laahaa ei suru vaimene siit', ei kunnia kostu.