United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
ja kaivatut nuo hahmot nähdäksensä ja niille ruokaa löytääkseen, mi vaiva samall' on vaikea ja hertas hälle, jo ennen aikaa oksall' avoimella odottaa Aurinkoa innoin hartain ja tähtää tarkkaan, eikö aamu nouse; niin pystyss' seisoi Valtiattareni ja tarkkas, kääntyneenä taivaan osaan nyt siihen, miss' on Päivän kulku hitain.
Tuon omituisuuden sille osaks antoi sen virkeä meriliike, sen alituinen kanssakäynti muun ulkomaailman kanssa, ja osaks myöskin se seikka, ett' useat sen nuorisosta saivat kasvatuksensa ulkomaisissa kasvatus- ja opetuslaitoksissa. Että Tromsöön seuraelämä muodostui noin kauniisti ja niin rikkaasti, oli kuitenkin samall' eräs välttämättömyys.
ja kaivatut nuo hahmot nähdäksensä ja niille ruokaa löytääkseen, mi vaiva samall' on vaikea ja hertas hälle, jo ennen aikaa oksall' avoimella odottaa Aurinkoa innoin hartain ja tähtää tarkkaan, eikö aamu nouse; niin pystyss' seisoi Valtiattareni ja tarkkas, kääntyneenä taivaan osaan nyt siihen, miss' on Päivän kulku hitain.
Kuin raju kamppailuun käy Ares, urhojen surma, poikans' uljas saattajanaan, ani-ankara Hirmu, peljättää joka voi väkevänkin sankarin mielen; Thrakian mailt' asehissa he käy, efyrein avuks astuin tai flegyein uroheimon, sill' ei voi samall' aikaa kuulla he kumpaakin, vain toisen auttavat voittoon: niin nyt Meriones sekä Idomeneus meni taistoon, miesten johtajat nuo, varaeltuna välkkyvin vaskin.
Sarpedon etuvarjeeseen käsin iski nyt vahvoin, tempasi vain, ja se irtautui ihan kaikki, ja muurin päällys paljastui, monen tulla nyt tie oli auki. Päin samall' Aias riensi ja Teukros. Laski jo nuolen kannikehihnaan kaunoiseen Sarpedonin kilven Teukros, rintaa kohti, mut torjui Zeus tuhosurman suojaten aaluvataan, jott' ei liki laivoja sortuis.
Kielen, jota nuo ra'ollansa olevat silmät samall' aikaa puhuivat, saattoi ainoastaan Andrén kateuksekas vaisto aavistaa, sill' ei hän niitä koskaan kohdannut, mutta tämä ärsyytti häntä sitä eneimmin ja kiihoitti kostoon. André kiiruhti edelle, hihuili, naureli ja vilkutteli valkoisia, kiiluvia hampaitansa.
Taisteli Automedon, suru vaikk' oli kumppanin surmaa, kiitäen vaunuillaan kuin keskeen hanhien kotka; nopsana vuoroin väisti hän vimmaa iliolaisten, 461 nopsana taajaan tungokseen taas vainoten syöksyi; urhoja kaatanut ei toki, vaikka hän päin karahutti; vaunuill' yksin seisoissaan samall' ei näet voinut peistä hän lennättää, hepojansakin ohjata oikein.
Vuoteen 1825 lepäsi Finmarkenin tunturi vielä lakkaamattoman hengellisen yön peitossa. Vaikka lappalaiset jo aikoja sitten olivat kastetut, eivät he kuitenkaan lakanneet puoliks pakanoina olemasta. Lappalaisten kehutut loitsutaiturit hengittivät vielä täydellä uholla ja sitä voimassa pitivät nämä poppamiehet, jotka samall' olivat heidän pappejansa, neuvonantajiansa ja lääkäreitänsä.
On patriarkall'... Ihmeekseni usein käy, miten pyhimys, jonk' elää pitäis vain taivaassa, voi samall' alentua niin paljon asioita tietämään tään maailman. Lie karvasta se hälle. RITARI. Siis patriarkalla ? MUNKKI. On tarkka tieto ja vallan varma, milloin, mistä päin ja miten, kuinka voimakkaana käy Saladin ryntäämään, jos ilmi puhkee taas sota. RITARI. Tuonko tietää hän?
Noin istuu kerran virkahuoneessaan, vain kaks on kirjuria seura muu, vait istuu, murtuneena muodoltaan, myös toiset vaientuu. Sois hetken, pienen hetken levokseen; se liikaa on. Jo ovi aukenee, soturin samall' asesaattoineen hän eessään havaitsee.