United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinp' ei neuvoa oivempaa, ei keinoa meillä kuin ase kourass' iskeä päin vihamiest' uromielin, ennemmin heti koittaa, meill' elo, kuoloko eess' on, kuin näin nääntyä vitkalleen liki laivoja suotta taistoon tappavahan, vähäkuntoisempien valtaan." Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa.
Emme me yhtyä voi, emme myös erota saata, lempiä emme, mut emme myöskään lemmestä laata, Tehnyt olen väärin ma sulle, siitä mun sydämeni murtui, tehnyt olet väärin sa mulle, siitä mun tunteeni turtui. Sultakin kuollut on herkin. Tiedän, se on oma syyni. Menneet on onnemme keväät, eess' ikitalvi on tyyni.
Vanhus vaikertain kädet nosti ja löi, repi päätään, ääneen tuskissaan valitellen huusi ja kutsui armast' aaluvataan; mut portin eess' yhä seisoi Hektor, jäykkänä mieli, Akhilleun kohdata aikoin.
Huolettaa, kun peltomiestä Muistamme, kuin hälle käy, Kun ei kesän työstä, hiestä Joskus palkintoa näy; Siemen juurtuu, mutta laihon Rakeet särkee, halla vie, Saapi niittää surun, kaihon, Perheell' eess' on mierontie. Mitä silloin, ystäväiset, Teemme, jos käy meille näin?
MARGAREETA. Minua säästelette vaan; oon hämillän', Kun herra näin mun puoleen' alennaikse. Niin siivo matkamieskin hyvänään Pitänee, mitä maalla hälle tarjoaikse. Noin viisaan miehen eess' oon aivan arka: Hänt' ei voi huvittaa mun juttu parka. FAUST. Sananen sulta, silmäys vaan Enemmin miellyttää kuin viisaus maailman. MARGAREETA. Voi liian hyvä ootte! Kuinka suutelette Niin rumaa kättä karkeaa?
Kilpi se varjeenaan Telamonin aaluva Aias astui kohti ja Hektorin eess' uhan ankaran lausui: "Hektor, sen näet selvään nyt, mies miestä sä vasten, että akhaijeinkin on joukoss' aimoja muita, eikä Akhilleus vain, rivinmurtaja, leijonarinta.
Virkki, ja vimmastui sydämessään urhea Aias, riensi jo tuimana päin, Menelaos vaaleva myötään. Riisuen Patroklolt' asun kuulun häntä paraikaa pois veti Hektor, pään hänen harteiltaan hakatakseen, ruumiin raastaakseen taas Troian koirien keskeen. Päin kävi Aias, tornin laill' uron eess' oli kilpi.
Tuostapa tuimistui Telamonin aaluva Aias, astui päin vihamiestä ja viskasi välkkyvän peitsen; eess' oli Amfios, Selagos-uron juurt', asujoita Paisos-kaupungin, rikas, vainiokas; hänet taistoon kohtalo toi Priamon toveriksi ja myös tämän poikain. Häntä nyt vyöhön siis Telamonin aaluva iski.
Mutta kun uljaan nuoruuden hän korkeni kukkaan, jäämään pyys isotaatto ja tyttären soi avioksi. Kuulla akhaijein retken sai vävy nuori ja lähti laivoin kaksintoista, ja jäi hääkammio hältä; laivat Perkoteen tasalaidat jätti, mut itse Troian muurien luo hän saapui matkaten maitse. Hänp' oli uhmaten eess' Agamemnonin, Atreun poian.
Hällepä vastasi näin jalo jaksaja, oiva Odysseus: "Suott' äl' akhaijein eess' ylen kiittele tai ylen moiti, Tydeun poika, ne näät ovat tiettyjä heille, ne seikat. Vaan tule, yö näet pitkäll' on, pian aamu jo koittaa, tähdet on laskullaan, osa suuremp' yötä jo mennyt, kolmannesta jo kaks, osa kolmas on vain kulumatta." Virkki, ja kammokkaat tamineet puki kumpikin ylleen.