United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja se virkkoi Suomen suurin: "Maille muille lähtekäämme luota äidin äksymielen, isän ilkeän tyköä; tääll' ei konsa kaunis kartu, vartu ei vapaus mielen, synny aateluus sydämen, pään ei täyty päiväntähti!" Vastasi kave Kalevan: "Mennen, mennen mieluhummin maille muille muuraimeksi kuin jäänen kotipolulle, kotimaalle maatumahan, kotisoille sortumahan, kotikaunat kantamahan, kotijuorut juoksemahan!"
Astui luo emo kuolematon, kave, kantaja ylhä, aaluvataan kädest' otti ja viihteli, noin sanan virkkoi: "Lapseni, kuolleen nukkua suo, suru suuri jos onkin, kosk' ikivaltain sallima on hänet sortanut surmaan. Täss' ota vastaan nyt asu kaunis, lahja Hefaiston; ei sovin moisin viel' uros varttaan lie varaellut."
Vaan kovin pelkona mull' on, ettei kärpäset vain jo Menoition aaluvan aimon haavoja kärkkyilis sill' aikaa, vammoja vasken, toukkia siittäis, ruumist' ei vain turmelis aivan sill' elon surma jo vei ja se maaksi jo niin mätäneisi." Näin emo vastasi taas, kave kuoloton, kuuleajalka: "Lapseni huolissaan tuost' älköön mielesi olko!
Vaan pojaks ihmiset mainitsee sinut Peleun kuulun, äitisi taas Thetis on, kave aaltojen suortuvakauno; taatoks ylvään Ankhiseen minä mainita mahdan, kuoloton mull' emo on Afrodite, kantaja kaunis. Heistäpä toiset nyt tänä päivänä saa tahi toiset poikaans' itkeä, sillä en kamppailutta ma luule meidän erkanevan, leletellen lapsien lailla.
Pois tulee pojalle lähtö, Pois pojan, ulos urohon, Tästä kylmästä kylästä, Katalasta Karjalasta, Kun ei anna naiset naia, Piiat leikkiä piteä, Muorit voita syöäkseni, Emännät sianlihoa. Voi tätä voitonta kyleä, Pitäjätä piimätöntä; Miten voivat voitta olla, Kuten piimättä pysyä, Tässä kylmässä kylässä, Katalassa Karjalassa! Kuu tämä kave katovi.
KAVE. Jousijoukon näin, edellä urho, Salski kuin salolla pitkä piiro. V
Näin emo vastasi taas, kave kuoloton, kuuleajalka: "Oikein, lapseni, lausuit. Ei ole kehnoa auttaa ystäviään alt' ahdingon, tuho torjua heiltä. Vaan asu uljas tuo nyt on halluss' iliolaisten, vaskenvälkkehinen; sen Hektor heiluvaharja kerskaten varrelleen puki itse; mut eipä hän kauan uljastelle, ma uskon, näät liki surma jo liikkuu.
KAVE. Meitä ahdistaa pimeys Louhi nahkasiipon siivin! Yölepakko näkyy ovella; pimennystä. V
Onkaloluolassaan Thetis istui, muut merenimmet piiriss' istuivat kera siellä, mut itse hän keskell' itki, kun Ilionin mehumaill' oli kohta jo kuolla 85 kaukana synnyinrannoiltaan pojan kohtalo kuulun. Virkkoi astuen luo noin Iris joutuvajalka: "Käy, Thetis, ylhä jo Zeus sua kutsuu, säätäjä korkein!" Hällepä vastasi näin kave kuoloton, kuuleajalka: "Miksikä korkea Zeus mua kutsuu?