United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
On niitä, jotk' etsivät, kaipaavat sitä puhdasta vuoren kultaa, jotka kaivavat harkkoja haaveiden ja saavat mustaa multaa. Kas, oikean kullan jo korjanneet on aikoja vuoren Hiidet rahvahan käsistä raa'oista ja edess' on ukset viidet. Mut jos sull' on rohkeutta rinnassas ja uskot sa lempehen nuoreen, niin tule ja riemuten käsikkäin me syöksymme Hiiden vuoreen!
Eikö rinnassas siis elvy rakkaus? Oi sä Hannu parka, angervoisen! Mulle onni soi jo sulhon toisen. Kun pojan sen saan omaksen, niin tottahan soittamahan saapunet, tanssit, polskat ja valssit häissämme iloks' illan! Ralla lalla la j. n. e. Vai niin!
Sa kosken kuulet kuin ukkosen ja haukan kirkunan kaukaisen. Nuo äänet on kuorona rinnassas. Ja villi on leimaus katseessas. Peru päiviltä muinaisilta se lie kun käytiin katkera kostontie. Kas viuhuen tuorehet tuulet käy. Ei katseenkantaman ääriä näy. Lyö iskusi uksihin rautaisiin! Ken paljon vaati, se palkittiin. Riemuin tunnet talven tekevän raivaustyötään.
Ystävä, neuvoi noin sua silloin taattosi Peleus, lähtevä kons' olit Fthian mailt' Agamemnonin luokse: 'Poikani, voiman Athene ja Here antavat sulle, niin jos tahtovat, vaan sinä ylväs mielesi itse 255 suistele rinnassas; sopusuosio aina on parhain. Karttaos riitaa siis tuhontuopaa, jott' avaramman arvon akhaijit sois, väki nuori ja vanhakin, sulle. Neuvoi noin isäs vanha, sen unhotat.
Oi sotilas! jos sydän rinnassas Sun onpi, eikä kiven kannikas, Et vainotöilläs veren vikoja Niskoilles etsi viattomilta! Ne tahra sotilaan On kunniaan. Ja kaunihin mun oiskin ollunna Tään lapsen kanssa silloin sortua, Kun armahani hurmevirrat mun Löi pyörryksiin kuin sieluun ammutun. Mä siitä virkosin Vaan kahleihin!"
Virkki ja tamman toi talutellen luo Menelaon aaluva Nestorin aimon, vaan sydän valtiahanpa tuosta jo riemahtui, kuin tähkiä vartevan viljan virvoittaa suvikaste, kun vainio sankkana kasvaa; 599 niin sydän riemahtui sun rinnassas, Menelaos, noin sanat siivekkäät sinä virkoit, vastasit hälle: "Niinpä nyt, Antilokhos, minä myös vihan unhotan, kosk' et ennen yltiöpää, vaill' ymmärryst' ole ollut, vaikkapa vimmasikin nyt nuoruus mielesi viisaan.
Vastasi nyt hymysuin Agamemnon valtias hälle, kun näki sankarin suuttunehen, sanat äkkiä pyörsi: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo! Ei sovi liikoja mun sua soimata, käskeä suotta, sillä mä tiedän, kuink' ylen suopea on mua kohtaan sun sydän rinnassas, sama aivan meillä on mieli. Rientäös! Toiste me tään sopinemme; jos on sana nurja 362 lentänyt, tuuliin sen ikivallat hälvetä suokoot!"
Myös valan vahvan vannokohon hän eessä akhaijein, ettei yhtynyt, ei kera vuoteeseen ole käynyt, niinkuin, valtias, vaimoon on tapa yhtyä miehen. Vaan sydän rinnassas jo, Akhilleus, leppeä olkoon. Sullepa vielä hän myös pitäköön pidot uhkeat luonaan, jott' et rahtuakaan hyvityksesi uupuvan tuntis.
Rinnassas ain' into palakoon,
Loihe jo lausumahan isä ihmisien, jumalainkin: "Saavut Olympoon siis, Thetis, suur' ylen huoli jos onkin, pohjaton murhe sun rinnassas; sen kyllä mä tiedän; vaan sanon kuitenkin, miks sait sinä saapua kutsun.