United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Italian ikiselvää päivää, Hellaan hehkuvia tuoksuöitä, Olemattomiai onnenmaita, Joissa kansaa autuaallist' asui, Paimenet ja paimenettaretpa, Laitumella lammaskarjojansa Säännellen vaan sävelillä huilun Tahi talutellen punapauloin, Simoa ja suudelmia söivät; Taikka joissa viljavainioilla Joutuneilla joukko kumma liikkui: Talonpojista, maantyttölöistä Kulkivat ne, mutta muu ol' luonne, Luonne oli hieno herrasluonne, Päällä silkkiä ja samettia, Suussa suloisia sanoja ja Sukkeluuksia ja somuuksia.
Päin kävi Aias, tornin laill' uron eess' oli kilpi, viereen riensi, ja karkkosivat kaikk' iliolaiset. Pois metelistä nyt urhea vei Menelaos Odysseun valjakon luo talutellen, joll' ajomies tuli vastaan. Jälkeen karkkoavain raju Aias riensi, Doryklon, tuon Priamon pojan kaas aviottoman, Pandokon sorti, Pyrason, Lysandron ja Pylarteen pistävin peitsin.
Koska sinä nyt tulet omaksesi, tarvitset sinä kaiketi hevoisenkin. Tuon varsan voit jo ensi kesänä valjastaa atran eteen, ja koska olet palvellut minua uskollisesti, myön sen sinulle puolesta siitä hinnasta, minkä muilta ottaisin. Mikko maksoi rahat ja lähti nyt, talutellen varsaansa, astumaan Lepäslahteen päin. Täällä otettiin häntä vastaan hiljaisella ja teeskentelemättömällä ilolla.
Rannalla ojentuu kymmenittäin käsiä pelastuneita auttamaan, ja molemmin puolin tukien, talutellen, saatetaan nuo nääntyneet miehet katon alle, lämpöisten seinien suojiin. Ei kysy kenkään heiltä: ketä olette ja mistä, mutta kaikki ovat alttiina heitä palvelemaan.
Hänen jälkeensä ei enää Suomenmaassa voinut tulla kysymykseen runous jossa, Oksasen sanoja käyttääksemme, »paimenet ja paimenettaretpa, laitumella lammaskarjojansa säännellen vain sävelillä huilun tahi talutellen punapauloin, simoa ja suudelmia söivät.» Osoittaessaan, miten »Kotimaakin, vaikk' on köyhä, kylmä, taideniekan taulull' on ihana»,
Nuo kokouksen keskeen toi ne, ja nous Agamemnon; airut Talthybios, jaloääninen kuin ikivallat, viereen kansojen pään kävi karjua luo talutellen. Atreun poikapa nyt käsin kiskaltain veti veitsen, vyöllä mi vieress' ain' oli miekan valtavan huotran; otsuskarvat viilsi ja puoleen Zeun kädet nosti palvoen häntä; ja paikoillaan kaikk' ääneti istui, kuunteli kansain päätä akhaijit, kunnian antain.
Isäntä lähestyi Maunoa ja Mauno osoitti paikan, mihin isännän nimi oli tuleva, mutta isäntä tavoitteli kynänvarren ylipäätä näppiinsä ja sanoi: Ei se pysy kynä minun käsissäni muuten kuin näin. No pysyy kai se nyt, kun kahdessa miehessä jämistetään, sanoi Mauno ja alkoi hiljaa talutellen piirtää isännän nimeä. Ja kun sai sen, niin kysyi: Pysyykös se emännän käsissä kynä?
Mutta viimeisenä astui ulos Lauri, talutellen kriimuvarresta Valkoa, joka muutoin kaiketi olisi jäänyt uhriksi paloon. Ulos tunkeusi jo väkivaltainen tuli akkunojen pienistä aukoista ja viimein sekä ovesta että katosta. Loimoin helmassa liekkui Impivaaran jykevä pirtti.
Mutta kumminkin hän aina sunnuntai-iltoina asteli uljaasti pitkin katuja verkatakissa ja varsianturoissa, talutellen kynkästä milloin mitäkin tohtorin piioista, ja apteekin sivu marssiessaan hän hymyili veitikkamaisesti sille roviisoreista, jonka vuoro oli olla sisässä ja joka yksin ikävissään apteekin ikkunoista katuliikettä katseli.
Virkki ja tamman toi talutellen luo Menelaon aaluva Nestorin aimon, vaan sydän valtiahanpa tuosta jo riemahtui, kuin tähkiä vartevan viljan virvoittaa suvikaste, kun vainio sankkana kasvaa; 599 niin sydän riemahtui sun rinnassas, Menelaos, noin sanat siivekkäät sinä virkoit, vastasit hälle: "Niinpä nyt, Antilokhos, minä myös vihan unhotan, kosk' et ennen yltiöpää, vaill' ymmärryst' ole ollut, vaikkapa vimmasikin nyt nuoruus mielesi viisaan.