United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedäthän, miten yltiöpää mies nuori on aina; kiihkeä hällä on mieli ja harkitsee hatarasti. Viihtyköhön viha siis sydämestäsi. Saamani voiton suon omin ehdoin sulle, ja siit' yli jos mitä muuta arvokkaintakin vaatisit, sen heti antava oisin ennen kuin iäks, aaluva Zeun, minä sun sydämestäs vieroittautuisin, jumalainkin hylkynä oisin."
Kumpikin vastakkain liki tammea ehtivät suurta; poikapa virkkoi Zeun, isovalta Apollo, nyt ensin: "Miksi Olympost', yltiöpää, sinä Zeun tytär ylhän, tänne jo riennät taas, mikä sulla on niin iso into? Saavan taasko jo soisit akhaijein häälyvän voiton? Lainkaan surku sun eip' ole surmaa iliolaisten.
Toinen kuiskasi valittaen, nureksien: "Olenhan antanut sinulle kaikki, tulin muiden nauruksi, tulin pilkatuksi 'herännäiseksi' tähtesi, kiivailin enemmän sinun kunniasi puolesta kuin omani, otin halvimmat lapsesi veljikseni ja sisarikseni, luovuin rakkaimmasta unelmastani: nähdä poikani jatkavan elämäntehtävääni, ja siksi vain, että sinä niin vaadit; etkö olisi voinut siis säästää minua, pitikö minua kohdata tämä viimeinen kauhea isku, että minun poikani, jalo, lahjakas lapseni, josta olin niin ylpeä, niin onnellinen, karkotetaan yliopistosta kuin tavallinen yltiöpää?"
Virkki ja tamman toi talutellen luo Menelaon aaluva Nestorin aimon, vaan sydän valtiahanpa tuosta jo riemahtui, kuin tähkiä vartevan viljan virvoittaa suvikaste, kun vainio sankkana kasvaa; 599 niin sydän riemahtui sun rinnassas, Menelaos, noin sanat siivekkäät sinä virkoit, vastasit hälle: "Niinpä nyt, Antilokhos, minä myös vihan unhotan, kosk' et ennen yltiöpää, vaill' ymmärryst' ole ollut, vaikkapa vimmasikin nyt nuoruus mielesi viisaan.
"Heti, kun olin tullut vakuuttuneeksi siitä", päätti Cethegus kertomuksensa viime aikojen tapahtumista, "että kauheat kertomukset Ravennan rettelöistä olivat vain turhia huhuja, mahdollisesti keksittyjä, joka tapauksessa liioiteltuja, koetin mahdollisuuden mukaan rauhoittaa ystävieni levottomuutta ja innostusta. "Yltiöpää Lucius Licinius, joka ihailee minua mielettömästi, oli turmella kaiken.
Kauan toisistaan eross' eipä he ollehet, Ares, kilpien rikkoja, riens etumaisna Athenea vastaan, keihäs vaskinen kourassaan hän pilkaten huusi: "Taivahiset miks yllytät taas, kähykärpänen, taistoon, raivotar yltiöpää, jota viehtää hillitön vimma? 385 Sait mua iskemähän Diomedeen, Tydeun poian, etköpä muistane, kuinka sa peitseen kaikkien nähden tartuit itse ja suuntasit päin, ihon vammasit sorjan?