United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tanhuisinko, pyörittäisin Naiset nauramattomiksi, Ne sumuksi höyryttäisin, Kuin tuo koski vaahtopäänsä, Pimittäisin päivän silmän, Ilosta surun tekisin, Siksi kartan karkeloita. KOTRO. Täm' on loitsuhyppy, siksi Yhtyy kisaan. MUTRU. Sota on sulle karkeloita. KULLERVO. Sota, kosto, hurmevirrat! Nekö vain himoja mulla?
Jo vouti talviyönä Myös rientää Kokkolaan. Ja Krankan joukkokunta Nyt verileikin saa, Ja hurmevirrat lunta Lämpöiset sulattaa. Ei Nuijajoukko taivu, Saa vouti tappion: Ken verihins ei vaivu, Hän pyrkii pakohon. Pakohon hevosensa Myös vouti käännättää, Kun hänen rinnallensa Jo Krankka ennättää. Ei vastustus nyt auta, Hän Krankan vanki on: "Nyt ilkitöistäs hauta Sun perii kunnoton."
Oi sotilas! jos sydän rinnassas Sun onpi, eikä kiven kannikas, Et vainotöilläs veren vikoja Niskoilles etsi viattomilta! Ne tahra sotilaan On kunniaan. Ja kaunihin mun oiskin ollunna Tään lapsen kanssa silloin sortua, Kun armahani hurmevirrat mun Löi pyörryksiin kuin sieluun ammutun. Mä siitä virkosin Vaan kahleihin!"
Ja Krankan joukkokunta Nyt verileikin saa, Ja hurmevirrat lunta Lämpöiset sulattaa. Ei Nuijajoukko taivu, Saa vouti tappion: Ken verihins ei vaivu, Hän pyrkii pakohon. Pakohon hevosensa Myös vouti käännättää, Kun hänen rinnallensa Jo Krankka ennättää. Ei vastustus nyt auta, Hän Krankan vanki on: "Nyt ilkitöistäs hauta Sun perii, kunnoton.
On vierimässä sodan viides vuosi ja yhä turhaan rauhan Herra käy, ken voittikin, ket' onni, voima suosi, on varmaa vain: ei taiston päätä näy, miljoonat hukkui, hurmevirrat vuosi, Euroopan päivä mailleen ennättäy, mut aina kulkee rauhan Herra turhaan vedoten rakkauteen, ei veljesmurhaan.
Vain Luojani tiesi ne viljavat veet, Ne, joilla sen kostuan juuret, Ne hurmevirrat, ne kyyneleet, Ja ne hikihelmeni suuret; Sadat kerrat jo sentään sen kylmäsi jää, Ja sen turmeli valkeat vainon, Miks vaalisin kukkaani värjyävää, Suon kuolla jo kukkani ainon. Ei, ei! Se ei kuolla, ei kylmetä saa, Ei jouda se koskaan hukkaan! Niin kallis on kansalle syntymämaa, Se on suostunut surujen kukkaan.
On tuskan tuttu jalo Vaasan suku, tuo suuri hyveissään kuin paheissaan, myös laaja Sforzain rikosten on luku, Jagellot julmat maissa mainitaan, Jumalan armost' teill' on päällä puku, min hurmevirrat vihki purppuraan, siis kuulkaa, kaunokaista lasta kaksi, se kuink' on huuhdottava valkeaksi.