United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Loihe jo lausumahan isä ihmisien, jumalainkin: "Saavut Olympoon siis, Thetis, suur' ylen huoli jos onkin, pohjaton murhe sun rinnassas; sen kyllä mä tiedän; vaan sanon kuitenkin, miks sait sinä saapua kutsun.
Mutta jos mahtanet, niin pidä puolta sa urhean poikas; 393 mennös Olympoon, Zeun ano turvaa, jos hänen mieltään milloinkaan sanall' ehk' ilahuttanut liet tahi työllä sill' isän linnoill' ennen sun useasti ma kuulin kertovan ansionas, miten Zeun jylypilvisen autoit surkean turmion alta, sa ainoa kuolematonten, kun hänet kahlita mieli Olympon muut asujaimet, Here ynnä Poseidon myös sekä Pallas Athene.
Te teette meidät ylimmäisiksi papeiksi, ja me itse tiedämme liiankin hyvin, miten usein tuo pyhä naamio peittää kurjat syntiskasvot. Mutta yhdessä on teillä oikein: uhritta ei päästä tällä urostiellä eteenpäin, vaikka se ei likimainkaan vie Olympoon saakka. Minä olen myöskin kantanut uhrini, ja Jumala tietää, miten raskasta se minusta oli".
Vaan, jumal-auttajatar, avuks ennätit, irrotit kahleet, tuon satakouran Olympoon hait, jok' on luon' ikivaltain Briareos nimiään, mut kielell' ihmisienpä Aigaion oman taatonkin väkivoittaja, hänpä rinnall' istui Zeun, Kronossynnyn, mahtajariemuin. Peljästyi ikiauvokkaat, jäi Zeus sitomatta.
Virkki, ja siskot painautui heti aaltojen alle; vaan Thetis ylhään riensi Olympoon, kuuleajalka, sielt' asun uljaan noutaakseen pojan armahan ylle. Kantoivat jalat häntä Olympoon. Mutta akhaijit huudoin hirmuisin uronsurman Hektorin eestä riensivät Hellesponton luo, liki laivoja tullen.
Nyt tuli laulu, riemu ja tanssi Olympoon, jossa uudet jumalat saivat asuntonsa. Mutta eipä ainoastaan Olympoon tätä iloa tullut, vaan myöskin maan päälle. Sillä taivaan asujat tulivat usein maan päälle ja harjoittivat kanssakäymistä ihmisten kanssa.
Hänestä kertoo satu, että hän syntyessään oli niin ruma ja karvainen, että hänen imettäjänsä säikähtyneenä juoksi tiehensä. Mutta kun hän vietiin Olympoon, mielistyivät kaikki jumalat kummalliseen rattosaan lapseen niin, että hän siitä sai nimensä Pan, joka merkitsee "kaikki", kaikki kun häneen muka mielistyivät. Kuinka lieneekin tämän laita, niin on varmaa, että Pan jumala oli iloinen poika.
Sillä mä sen sanon teille, ja täyttynyt totta se oisi: ette Olympoon ois, asumukseen kuolematonten, vaunuja kuunaan ohjanneet, jos vaajani iskin."
Vaan nyt Apolloa maan järisyttäjä taistohon vaati: "Foibos, miksikä jäämme me syrjään? Ei sovi moinen, muut jo kun ottelevat. Häpeäksipä on, jos Olympoon käymme nyt, vaskisehen Zeun linnaan, taistelematta. Niinp' ala nuoremmaksesi siis! En huoli ma alkaa, syntynyt ennemmin, kokeneempikin kosk' olen paljon. Houkkio, kuinka sun on sydän mieletön!
Noin hän virkki ja pois pojan armaan luota jo lähti; sitten siskojen näin, merenneitojen, käänsihe puoleen: "Jälleen painaukaa meren laajaan helmahan, menkää vetten vanhan luo kotikartanohonne ja kaikki hälle te haastelkaa. Ma Olympoon itse nyt ylhään luokse Hefaiston käyn, sepon kuulun, jott' asun antais uljaan, kirkasvälkkehisen hän poikani ylle."