United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin emo vastasi taas, kave kuoloton, kuuleajalka: "Oikein, lapseni, lausuit. Ei ole kehnoa auttaa ystäviään alt' ahdingon, tuho torjua heiltä. Vaan asu uljas tuo nyt on halluss' iliolaisten, vaskenvälkkehinen; sen Hektor heiluvaharja kerskaten varrelleen puki itse; mut eipä hän kauan uljastelle, ma uskon, näät liki surma jo liikkuu.
Hallitusistuimelle hän istui. Vaan vakoellut kaikk' oli Here, kun salaneuvoa Zeun piti kanssa noin Thetis, aavojen äijän tuon tytär kuuleajalka. Kohta jo soimasi hän vihasuin Kronossyntyä suurta: "Ken jumaloista jo taas kera sun piti neuvoa, viekas? Ainapa mielees on, mua karttaen, kiertäen kaukaa, hautoa hankkeitas salapäätöksiksi, et koskaan suosiomielin voi sinä ilmoittaa, mitä aiot!"
Here, valtiatar vakasilmä, nyt vastasi hälle: "Hirveä Zeus, Kronossynty, mi nyt sana suustasi lähti? Eip' ole tutkia sult', ei urkkia mun tapa muutoin, häiriötönnä sa saat, mitä mielinet, harkita, päättää; vaan kovin pelkään nyt, sua ett' oli pettelemässä vain Thetis, aavojen äijän tuon tytär kuuleajalka.
Onkaloluolassaan Thetis istui, muut merenimmet piiriss' istuivat kera siellä, mut itse hän keskell' itki, kun Ilionin mehumaill' oli kohta jo kuolla 85 kaukana synnyinrannoiltaan pojan kohtalo kuulun. Virkkoi astuen luo noin Iris joutuvajalka: "Käy, Thetis, ylhä jo Zeus sua kutsuu, säätäjä korkein!" Hällepä vastasi näin kave kuoloton, kuuleajalka: "Miksikä korkea Zeus mua kutsuu?
Ties emo ennustaa, Thetis, äitini kuuleajalka, salliman arpaa kaks mua saattavan kuoloa kohti: tänne jos taistelemaan minä jään liki linnoja Troian, en kotitielle ma koskaan käy, mut saan ikimaineen; vaan jos lähden pois sulo-syntymämaalle ma jälleen, hukkuva maine on multa, mut eess' elinaika on pitkä, eik' ole koittava kohta se päivä, mi päättävi tieni.
Menköön luo Priamon mult' Iris viestinä, että luota akhaijien laivain pois pojan armahan noutais lunnahin, lahjoin, jotk' ilahuttavat mieltä Akhilleun." 119 Kuuli ja totteli, ei Thetis empinyt kuuleajalka, oitis Olympon korkeudest' alas tuulena kiiti.
Virkki, ja siskot painautui heti aaltojen alle; vaan Thetis ylhään riensi Olympoon, kuuleajalka, sielt' asun uljaan noutaakseen pojan armahan ylle. Kantoivat jalat häntä Olympoon. Mutta akhaijit huudoin hirmuisin uronsurman Hektorin eestä riensivät Hellesponton luo, liki laivoja tullen.
Enkö mä, korkein siis jumalattarien se on mulla synty, se myös sun puolisonas aviollinen arvo, sun, joka valtias suur' olet kaikkien kuolematonten iliolaisiin vois vihatessani viskata turmaa?" Noinpa he toinen toiselleen nyt haasteli tuossa. Mutta Hefaiston luo Thetis ehti jo kuuleajalka, kunne ol' itselleen ikilinnan muit' ihanamman, vaskisen, tähdenvälkkehisen jumal' ontuva tehnyt.
Vaan kovin pelkona mull' on, ettei kärpäset vain jo Menoition aaluvan aimon haavoja kärkkyilis sill' aikaa, vammoja vasken, toukkia siittäis, ruumist' ei vain turmelis aivan sill' elon surma jo vei ja se maaksi jo niin mätäneisi." Näin emo vastasi taas, kave kuoloton, kuuleajalka: "Lapseni huolissaan tuost' älköön mielesi olko!