Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Virkki, ja jänterikäs käsi kahvaan jäi hopeaiseen; huotraan survaltain väkimiekan nouti Athenen mieltä jo mies. Vaan itse Athenepa kiiti Olympoon, linnaan aigiinkantaja-Zeun, jumalaisehen joukkoon. Mutta Akhilleus taas uhitellen Atreun poikaa 223 virkkoi näin vihalausein, ei sydän lauhtunut hältä: "Juopunut, koira sa silmiltäs, sydämeltäsi kauris!
Thetis ei pojan pyyntöä rakkaan 495 pois unohuttanut, vaan kera koin meren aaltojen alta kohta Olympoon nousi jo, piiriin aukean taivaan. Kaitsevasilmän Zeun näki syrjäss' istuvan muista, korkein kukkula istuinnaan monihuipun Olympon.
Poika Erikhtonion oli Tros, jalo valtias Troian; kolmepa Tros-uroholl' oli jälleen kuulua poikaa: Ilos, Assarakos, Ganymedes myös jumalainen, tuo, joka kansaa kuolollist' oli kaikkien kaunein; niinp' ikivallat Olympoon myös hänet ottivat luokseen, jott' ois juomanlaskija Zeun, kun niin oli kaunis.
Joka kerta kuin hän jo luuli pääsevänsä tarkoituksensa perille, oli vilkas Ekho hänen tiellänsä viivytellen häntä vilkkaalla puheliaisuudellansa, siksi että kaikki Nymfat ennättivät hajota ja tulen-leimahuttaja palata takasin Olympoon. Näin kävi useita kertoja. Aina oli kielekäs Ekho hänen tiellänsä. Viimein ei ollut Heralla muuta neuvoa, kuin toimittaa Ekho pois tieltä. Ja niin hän tekikin.
Sinun luontoisellesi miehelle, joka on kuin tulta ja kiehuvaa vettä, voi sellainen käydä päinsä, mutta ei minulle. Minulla on gemmani, korkokuvani, vaasini ja Eunikeni muuta en kaipaa. Olympoon en luota, vaan valmistan sen itselleni maan päällä ja nautin, kunnes jumalallisen jousimiehen nuoli minut lävistää tai kunnes Caesar käskee minun avata suoneni.
Harmaa nyt, hopeainen on pääs, lumen peittämä, jonka tuulinen, myrskyvä yö yllesi heittänyt on. Nuoruus ja vanhuus, niin liki ootte te kuin elämässä, vain uni yön välillään, huomen ja eilinen on. Amor, nuori ja vallaton, hän, joka vietteli Psychen, katsehen loi Olympoon voittajan silmäyksin. Keksi hän Venuksen, yli muiden loistavan, kauniin, keksi, ja rinnassaan sai tuli loimuamaan.
Kärsipä hirveä Hadeskin kivut kiitävän nuolen, häntä kun tuo sama mies, Zeun, aigiinkantajan, poika, portill' ampui vainajien, toi polttavat tuskat. Vaan heti linnaan Zeun, hän ylhään riensi Olympoon, mustana mieli, kun niin kipu kirveli, sill' ota nuolen olkaan valtaiseen oli käynyt murtaen mielen. Vaan kivunviepiä Paieon pani yrttejä haavaan, taas ehoks sai, näet juurt' ei kuolollista hän ollut.
Mutta emmekö puhu sinulle käsittämättömistä asioista.» »Minulle! Oh! sinä erehdyt! Minäkin suren Kreikkaa; minun kätkyeni oli Olympoon juurella. Jumalat ovat tosin jättäneet vuoren, mutta heidän jälkensä ovat vielä näkyvissä jumalat asuvat vielä heitä palvovien sydämissä ja tuossa ihanassa maassa.
Mutta jos Ares taistoon käy tai Foibos Apollo, tai he jos ottelemast', urotöistä Akhilleun estää, silloin heitä me vastaan myös heti taistohon tuimaan rynnistämme, ja kohta he kamppailusta, ma luulen, karkkoavatkin luo ikivaltojen muitten Olympoon, meidän voimakkain käsivarsin voittaminamme."
Päivän Sana
Muut Etsivät