United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä seisoin aivan likellä häntä ja katselin häntä, vaan kuitenkin hän yhä istui tuossa synkkä-otsaisena mietteissänsä. Hän hykähti niin, kun minä laskin käteni hänen olkapäällensä, että hän hykähytti minuakin. "Sinä yllätät minut", lausui hän melkein vihaisesti, "juuri kuin soimaava haamu!" "Minun täytyi ilmoittaa itseni jollakin lailla", vastasin minä. "Olenko kutsunut sinut alas tähdistä?"
Juuri kun Elsa siinä istui neuloen surullisna mietteissänsä, astui sisään eräs vapautta pitävä tyttö, joka hänkin oli aikeessa mennä uuteen palvelukseen. "Täällä te vaan istutte kuin luostarinunnat, ettekö lähde vähän tuuluttelemaan?" sanoi vieras. "Minne sitten?" kysyi Elsan kumppani. "Joroihin". "Joroihin", matki Elsa. "Niin juuri, Joroihin", sanoi vieras.
Minä ainakin; mutta minä en ollut oikein varma Peggotyn suhteen, joka koko ajan mietteissänsä sohi neulallansa kasvojaan ja käsivarsiaan eri paikoista. Me olimme päässeet krokotiileistä ja ryhdyimme alligatoreihin, kun puutarhan-kello soi.
Kas, silloin kuului itku ynnä laulu Labia mea, Domine! niin että se ilahdutti sekä murhetutti. »Ah, isä armas, mit' on tuo?» ma kysyin. Hän vastas: »Varjoja vain kulkevia; kenties näin kirvoittaa he synnin kuormaa.» Kuin pyhiinvaeltajat mietteissänsä, jos jonkun oudon kohtaavat he tiellä, pysähdy eivät, jälkeen katsahtavat,
Kerrottavamme alkaa sen suuren, verisen sodan aikana, joka raivosi Suur-Britanniassa seitsemännellätoista vuosisadalla. Skotlanti oli vielä säilynyt keskinäisen sodan raatelemisista, vaikka senkin asukkaat olivat valtiollisissa mietteissänsä suuresti eripuraiset.
Kas, silloin kuului itku ynnä laulu Labia mea, Domine! niin että se ilahdutti sekä murhetutti. »Ah, isä armas, mit' on tuo?» ma kysyin. Hän vastas: »Varjoja vain kulkevia; kenties näin kirvoittaa he synnin kuormaa.» Kuin pyhiinvaeltajat mietteissänsä, jos jonkun oudon kohtaavat he tiellä, pysähdy eivät, jälkeen katsahtavat,
Niinkuin seisoisi raunion ylimmällä kivellä, pää kallellaan, mietteissänsä, hiljaa huojutellen itseänsä. Aika kuluu. Hiirten uteliaisuus kasvaa vihdoin kauhun ylitse. Ja niin jo saapuvat toinen toisensa perästä lokeron suulle. Vaalahtava rinta paistaa kuuta vasten.
Hän oli ääneti mietteissänsä, vaan ei voinut päättää tämän tilaisuuden hylkäämistä ainoan, joka ehkä koskaan oli hänelle tarjona suosion saavuttamiseksi sen silmissä, jota hän piti sydämensä hallitsiattarena. Kääpiö sillä välin enensi hänen mielenhäiriötänsä, vaatien häntä joko antamaan sormusta takaisin taikka hetimiten matkalle lähtemään.
Ja kun he ihmeissään katsovat häntä, menee hän kaikkien heidän ohitsensa sen yhden luo ja antaa sen palan sille. Tämä ottaa palan vastaan ja juoksee ulos. Vasta sitten kun jo on myöhäistä, töytäävät he ovelle pettäjätä tavoittamaan. Mutta ulos tultuaan he huomaavat, että takaa-ajaminen on turhaa vaivaa, sillä on pimeä yö, ja palaavat hiljaa takaisin, alla päin, mietteissänsä.
Niissä mietteissänsä saapui hän Hyvärisen talon kohdalle ja arveli: »On sinne nyt vähän väärää, ja nuokin kujaset näkyvät olevan kuoppia ja likaa täynnä, vaan jos sillä Hyvärisen eukolla sattuisi hyvinkin olemaan kahvi valmiina, niin saisi tuossa kupin aamutuimaansa.» Hän pysähdytti hevosensa ja kuorman päällä mahallaan lojuen mietti mitä tehdä.