United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän lehdost' esiin tunkee ja siivet ojentaa mut ah, poiss' on niiden nostokyky, tuskin maasta nousta voi hän, saada jonkun halvan saaliin. Surullisna asettuu hän kivikolle puron ääreen, katsoo tammipuuhun ylös ja taivaan lakeen ja kyynel silmähänsä kiertyy.
Juuri kun Elsa siinä istui neuloen surullisna mietteissänsä, astui sisään eräs vapautta pitävä tyttö, joka hänkin oli aikeessa mennä uuteen palvelukseen. "Täällä te vaan istutte kuin luostarinunnat, ettekö lähde vähän tuuluttelemaan?" sanoi vieras. "Minne sitten?" kysyi Elsan kumppani. "Joroihin". "Joroihin", matki Elsa. "Niin juuri, Joroihin", sanoi vieras.
Jos sydän laulamahan laikahti, niin surullisna sieltä laulu nousi, ja äidin tuskat, isän murehet mun helkkyi soinnuissani hiljaisissa. Eloni ahtaudesta sinä yksin mun nostit vapautehen kauniiseen; pois huolten pilvet otsaltani pyyhit, teit vapaaks mun, niin että sieluni voi lauluun rohkeahan ylentyä; jos kiitosta siis saanee teokseni, on teidän ansio ja teos teidän.
Siit' on syämeni surunen, kun monta muistuu mieleen, Oma kulta ouostunut, toinen tunkee viereen. Minun kultani kävelee ja surullisna kukkuu, Kultani kulkee kylissä ja muien viereen nukkuu. Tuota teki minun kultani, teki monta vuotta, Aina muita rakasteli, minua piti suotta. Miksi kultani kylmenit, kun ennen olit lämmin, Nyt on rakkaus rauennut ja viha tullut väliin.
Syvästi liikutettuna ja kiinteästi odottaen oli neitonen kuunnellut kertomusta. Surullisna seisoi hän allapäin, pyhkien kyyneleitään, jotka verkalleen vierivät hänen poskilleen. "Heleena!" jatkoi
Suuresti surullisna ja murheellisna ajatteli Margareetta kuitenkin minua, ja käski Maijan kotiin mennä paremmin minusta vaaria pitämään, kuin hänen nuorempiin sisariinsa taisi luottaa, ja jäi hän niin taasen yksin. Kuitenkin vahvisti häntä nöyrä ja luottavainen rukous Herralle Jumalalle, joka hänelle taasen lepoa ja rauhallisuutta antoi tässä suuressa kurjuudessa ja vastuksessa.
Vaivoin päätäs yllä kantelet; Surullisna katsot lapsiasi, Joit' on syksyn myrskyt riistäneet. Pilvet korkeell' yli merten, maiden Liitelee kuin pelvon ajamat; Kurkein huudot kaikuu kaipaellen, Kotiin päin nuo lentää oikovat. Kotiin päin! Oi koti sana armas! Sydän kärsiös! Jo sinunkin Läsn' on lähtöaikas, sillä Herra Viimein kutsuu sunkin kotihin. Vieraalla maalla.