United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARIA. Kun lintu taivaan alla liitelee Päin kotoansa kaukaisilla mailla, Ja tuhat ihannesta hälle ilmestyy, Ei viivy tuo, vaikk' laakson rauhaisuus, Vaikk' ruusukumpuin riemut häntä viittaa, Vaan tuonnemmaksi kaipuun siivillä Se rientää rientämistään, kunnes suojan Kentiesi pohjan honkain keskellä Tuoll' jylhän rannan mättähällä löytää. Niin neidon sydän myöskin sama kaipuu, Päämäärä sillä.
Pylväspari toisensa perästä tulee esiin lakkaamattomassa jonossa ja jälleen katoaa häikäisevään valoon tuolla kaukana, jossa ääretön oleskelee aavistettuna, mutta ei koskaan nähtynä, peitossa pilvien, pyhän savun, joka ikään kuin kukkaistuoksu kesäyönä liitelee hänen valtaistuimensa ympärillä. Kuin viimeisen sävelen kaiku oli hälvennyt, vallitsi syvä hiljaisuus Haapakosken vanhassa salissa.
Taivaalla liitelee ja laatelee kaksi suurta lintua, ne laskee ja nousee siipeä liikauttamatta, välistä ne on niin korkealla, että niitä tuskin näkee. Viimein ne katoo kokonaan. Semmoisina päivinä ärtyy tekemään pahaa, huudattaa siskoja, tekee kaikenlaista kiusaa, sorkkii kepillä porsaita karsinaan ja saa nuhteita. Tulee mielihaluja, joita ei saa tyydytetyksi.
Sinua jos hyvä henki Häilyttäisi hyvyyteen.» Paimenen laulu. Oi, kuinka kaunihisti Nyt linnut laulelee! Vuorilla raittihisti Nyt karja karkelee. Taas kukkasista tuoksu Vienosti viimehtii, Kuin kulovirran juoksu Kauniisti kiirehtii. Aurinko ihanasti Aaltoihin kuvastaa, Maininki mahtavasti Laineita loiskuttaa. Ilolla veden päällä Myös sorsa soutelee, Hän kotonansa täällä Laineilla liitelee.
Ja jälleen kohoaa hänen sisästään ikään kuin kirous ... vaikkei saisikaan kirota ... ei edes ajatuksissaan, sillä kiroushan kutsuu ihmisen ympärille pahojahenkiä! Ne tekevät onnettoman olon vielä pahemmaksi kuin se oikeastaan on... Mutta aina ei jaksa vastustaa pahojahenkiä ... joita ilma liitelee täynnä... Salaperäistä henkimaailmaa ... nykyaikaiselle ihmiselle käsittämättömiä vaikutelmia.
Kuka sitten enää katsoo kauneutta, kuka edes marjaasi korjaa, kun se vihdoin talven tullessa putoaa mädänneestä varrestasi?"... Mustikka aikoi jatkaa, mutta puolan kukka kovin peljästyneenä käänsi puheen toiselle tolalle, lausuen: "Mutta sanokaappas, rakas Täti, miksi muurahaiset illalla mereen hukkuivat, vaan merimies iloiten laineilla liitelee?"
Viisituhatta kaikkein vahvinta lentää lehmuksiin saakka, kolmetuhatta nuorinta liitelee valkoapilaita verottamaan.
Kohotkoon ihmisten riemu kuinka korkealle tahansa, se ei milloinkaan nouse tyhjään eikä sitä tuntematonta ja ikuista totuutta ylemmälle, joka jokaisen esineen yläpuolella liitelee vasta tulevana kauneutena. Onko tällä sanottu, että me kiinnymme valheisiin, mielivaltaiseen ja epätodelliseen runollisuuteen, sekä että me paremman puutteessa etsimme ainoastaan niistä ilomme?
Sen purjeet olivat siniset, jotteivät ne aaltojen väriä vasten niin silmään pistäisi; lippua ei ollut; ei kuulunut ainoatakaan laukausta; kaikki oli laivassa niin hiljaista, että se hämärässä pikemmin näytti merikotkalta, joka mustat siivet levällään lentää liitelee aution rannikon yllä, hiipiäkseen luotojen lomissa saaliinsa kimppuun kuin merimiesten reippaalta, iloiselta tulolta ikävöityyn satamaan.
Kaikki muu liitelee sumuna ohitseni, ja tuntoni sanoo minulle, että minä osaan vain tehdä sitä yhtä. Kaikkeen muuhun olen aivan kykenemätön.» Elina pyyteli: »Miihkali, maa ja taivas huutavat ajan surkeutta ja kirousta, avuttomina, horjuvina ja nääntyvinä kuljeksivat ihmiset hävitetyssä isäinsä maassa ja turhaan etsivät tukea uupuvalle uskollensa, jotakin sädettä sytyttämään sammuvaa toivoa.