United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja mieliin toivoa toi hyvä enne, ja riemahtui joka rinta. Nousi jo vaunuihin valioihin joutuen vanhus, portist' ohjasi kautt' esikartanon kaikuvan vaunut. 323 Eell' oli muulit vankkurejaan nelipyöriä kiskoin, mielevä Idaios ajomiehenä; vaan takan' aivan, tuntien ruoskaa vanhuksen, hevot vauhtia vinhaa vei läpi kaupungin.
Virkki ja valtikan päin ikivaltoja kaikkia nosti. Kaupunkiin pyhän Ilionin taas lähti nyt airut. Troian miehet siellä jo koolla ja dardanolaiset istui sankeanaan odotellen, saapuva konsa taas olis Idaios; ja hän saapui, astuen keskeen kertoi vastauksen. Ja he kiirein hankkihe kaikki kaattuja ken hakemaan, ken tuomaan polttamapuita.
Vaan katon alle sa käy ja Akhilleun polvia kiedo, kautt' isän vannottain sekä äidin suortuvakaunon, myös pojan armaan, ett' ois heltyvä ankara mieli." Virkki ja riensi jo pois asumuksiin ylhän Olympon Hermes; vaunuiltaan Priamos heti laskihe maahan, vartiaks Idaios jäi vaunujen, vankkurienkin, vaan majasuojaan riensi jo vanhus, kussa Akhilleus istui, suosima Zeun.
Miekoin syöksynyt iskemähän mies miestä nyt oisi, ellei airuet, viestit Zeun sekä ihmisienkin, ois väest' Ilionin ja akhaijein myös sopavankkain, Idaios sekä Talthybios, urot mielevät, tulleet. Hilliten taistelijoita he saapui nostaen sauvat, virkkoi Idaios noin, airut mieleväneuvo: "Laatkaa, poikani, taisto ja kiista jo tauota saakoon!
Nyt vongahtaa oli vuoro Tydeun poian heiton, eik' ohi kiitänyt keihäs, vaan sydänkuoppaan iski, ja vaunuiltaan uros suistui. 19 Vaunuilt' Idaios heti karkkosi pois valioilta, astua tohtinut ei hän suojaks surmatun veljen; eip' ois itse hän päässyt alt' oman turmion mustan, mutta Hefaistos vei hänet turvaan, verhoten yöhön, jott' isän vanhan mielt' ihan tyyten ei mure murtais.
Virkki, ja alttiit tottelemaan oli käskyä kaikki. Nauttivat iltaisen asekunnittain asemillaan. Aamull' Idaios tykö laitavien meni laivain. Koolle jo piiriyneet ol' akhaijit, kumppanit Areen, siell' Agamemnonin laivan luo, liki sen peräkeulaa. Keskeen astuen noin nimes airut kuuluvin äänin: "Atreun poika ja muut valioimmat akhaijien kaikkein!
Aamull' Idaios tykö laivain kaarevalaitain menköön, viestit Aleksandron, sodan syyn tämän, kuulkoot Atreun poiat hält', Agamemnon kuin Menelaos. Mielevän kuulkoot myös sanan, laata jo ett' asemelskeen sallisivat siks aikaa kuin väki vainajat polttaa. Sitten taas soditaan, kunis saattaa sallima vihdoin taistelon päätökseen, suo voittaa jompienkumpain."
Toi läpi kaupungin valauhreja airuet, vuonaa kaksi ja kasvua maan, ilontuojaa viiniä, leilin vuohenvuotaisen; sekomaljan välkkyvän nouti airut, Idaios, kera kultaisten pikareiden. Luo kävi vanhuksen, kehotellen, kutsuen virkkoi: "Joutuos tanterehelle jo, poika sa Laomedonin, niin hepourhot Troian kuin sopavälkyt akhaijit kutsuu kuuluimmat sua laadintaan pyhän liiton.
Muuan ol' Ilionissa Dares, mies voipa ja kuulu, pappi Hefaiston; häll' oli poikaa kaks, asetaitoon kumpikin, Idaios sekä Fegeus, taattuja kaikkeen. Päin karahuttivat nuo eturinnast' urhoa vastaan kahden vaunuillaan, jalan astui päin Diomedes.