United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuolla Väinön ympärillä Kannelta he kuuntelevat, Laulun, tanhun tuttavina Hoitavat iloja nuorten. Hieman juovat laulun vuoksi, Eivät laula juoman vuoksi. Omiani en ylistä, Sanon vaan mikä on totta. LOUHI. Olisi täällä Lemminpoika, Totta virtaisi olutta, Kumahtaisi kurkihirsi, Ehkä vuotaisi verikin. TURJO. Kuka se Ahti Saarelaista Täällä kiittelee? JOUKKO. Emäntä. Ahti sankarille terve!
Kun nuorukainen Teitä tervehtii, Otsalla seppel, silmist' into loistaa, Hän kaunokasvojanne ihmeksii Ja kukkaa kiittelee! me kiittelemme toista. Myös meitä kevään loiste miellyttää, Vaan tuo, mi kevään mentyäkin vielä jää. Enemmin nähneet oomme me kuin hän; Ah! aian annit vaihtuvat kuin tuuli. Kas, niityn kukka kuihtuu kiiltäissään, Ei toisin kukan käy min poski luo ja huuli.
Ei pienintäkään! Haa! Suonissani jäähtyy vereni! Hän ompi jumalaloin pakana! Rinnoilla pakanan mä lepäsin! LALLI. Niin olen sua ikävöinnyt Kerttu, Kuin kevät-yönä luonto ikävöitsee Auringon nousemista. Hartaasti Nyt pilvein pitäjätä väkevää Mä kiitän tästä ilohetkestä! Hän pilvein pitäjätä kiittelee! Voi kauhistusta!
Montijon kreivinna näkyy kehottaneen häntä tulemaan luoksensa Espanjaan, koskapa hän myöhemmin samassa kuussa kiittelee ystävättärensä jalomielisestä tarjouksesta lisäten kuitenkin, ettei, Jumalan kiitos, vielä ole niin pitkälle tultu.
Eikä ainoastaan meidän kylämme, vaan koko pitäjä paloi, ja moni kiittelee nyt niitä naisia onnelliseksi, jotka pääsivät tulen kautta iankaikkisuuteen, sillä siihenhän ne heidän tuskansa loppuivat. Onnellisia nekin ovat, jotka kaatuivat kotikynnyksellä veriseen miekkaan.»
Muista, että kun sinä et tuon toisen tavoin puuhaa saavuttaaksesi sitä, mikä ei ole meidän vallassamme, sinä et myös sitä ansaitse. Kuinka nimittäin voisi samanlaista kohtelua saada se, joka ei käy jonkun ovissa, ei noutele eikä kiittele häntä, kuin se, joka käy, noutelee ja kiittelee häntä. Olisit siis kohtuuton ja vaativainen, jos myymähintaa maksamatta tahtoisit sen saada ilmaiseksi.
Renki tulee, kiittelee taas ja ihmettelee ja puhuttelee häntä kuin isäntä-miestä, ja vaikka Junnu kuinkakin koettaisi sitä väijyä, ei hän näe mitään ivaa hänen silmissään piilemässä. Eräänä sunnuntaina ajaa isäntäkin häntä tervehtimään. Sanoo lähteneensä asian alkaen häntä katsomaan, kun luuli hänen iäksi päiväksi peittyneen nietoksien sisään.
Vaikka loppu maailman Käy jo lähemmäksi, Verivirta Karitsan Ei käy kylmemmäksi: Vielä voi se kirvoittaa Synnin kahlehista, Vieläkin se virvoittaa Mielen murehista. Virret muut ne vanhenee; Karitsaa vain yhä Uusin virsin kiittelee Herran Siion pyhä. Mailma katsoo oudoks tään, Kun ei ole nähnyt Eikä nähdä pyydäkkään, Mit' on Jesus tehnyt. Kiittäkäätte Karitsaa Kaikki uskovaiset!
Tuli poika, nuori, ihanainen, vallatonna leikki sydämmillä: taimen taittoi, helli rinnoillansa, kunnes kyllästyi ja luotaan heitti. Enkeliksi taivahasta naista muudan kiittelee, pahan hengen heittiöksi toinen häntä väittelee. En mä kiitä enkeliksi, heittiöksi hauku en, siinä kiitos, siinä moite: nainen onpi ihminen.
Mutta sehän on ihan mahdotonta; sillä muodon täytyy olla sellaisen, että muutkin niitä käsittäisivät ja että ne uusiakin ystäviä saavuttaisivat. Mitä lukua muutoin muodosta onkaan! Muuttukoon se kuinka hyvänsä, jos sisältö ja henki vain muuttumatta ovat; sillä "Virret muut ne vanhenee; Karitsaa vain yhä Uusin virsin kiittelee Herran Siion pyhä."