United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt tulkaa vaan! voi surkeutta! Pitäähän teidän neitolaan, Vaan eipä hirmukuolemaan! FAUST. Mik' autuus taivasten hänen rinnoillansa! Mun lämmetä suo hänen helmoissansa! Ain' enkö tunne hänen tuskiaan?
Tuli immyt, nuori, ihanainen, Vallatonna leikki kukkaisilla: Vuokon taittoi, kantoi rinnoillansa, Kunnes kuivunehen luotaan heitti. Vihantana versoi taimi nuori Pojan sydämmessä ensimmäinen. Raitis, puhdas oli lemmen tunne, Nuortea ja reipas nuorukainen. Tuli immyt, nuori, ihanainen, Vallatonna leikki sydämmillä: Taimen taittoi, helli rinnoillansa, Kunnes kyllästyi ja luotaan heitti.
Tuli poika, nuori, ihanainen, vallatonna leikki sydämmillä: taimen taittoi, helli rinnoillansa, kunnes kyllästyi ja luotaan heitti. Enkeliksi taivahasta naista muudan kiittelee, pahan hengen heittiöksi toinen häntä väittelee. En mä kiitä enkeliksi, heittiöksi hauku en, siinä kiitos, siinä moite: nainen onpi ihminen.
Vaan kohta on hän siellä uudestaan, "Kokenut" veikko hänen seurassaan, Ei mikään enää pidättää voi heitä, Siveyden vie he, kylvää kyyneleitä. Ja pian näin mä vaimon vaalean, Rikosten, viinan, vilpin marttiiran, Hän hervotonna istui surussansa Ja lapsi riutuneena rinnoillansa. Jääkylmä oli hänen kotonsa, Ei siellä rakkautta, riemua; Ne vienyt oli virta tykkänänsä, Ja nyt hän istui yössä yksinänsä.
Näillä ajatuksilla tukehutti Fredrik kaikki rauhaansa häiritsevät omantunnon muistutukset, ja kun Ester illan suussa palvelijansa kanssa palasi hänen luoksensa täyttämään lääkärivelvollisuuksiaan, silloin kertoi Fredrik innokkain sanoin toistamiseen rakkautensa; autuaallisesti hymyillen vaipui Ester hänen syliinsä, ja kun Fredrik häntä niin piti rinnoillansa, sydämmellään, silloin haihtui haihtumistaan Bertan kuva ja kaikki muut katumuksen mietteet sammuivat taivaallisen onnen rinnalla, joka jokaisesta rakastetun suutelosta runsaammin virtasi hänen olemukseensa.
Monen voitti hänen katsantonsa helvetillinen ihanuus, moni sai henkensä heittää peikon kamoittavissa luolissa. Niin tämä hirviö vietteli luokseen onnettomat uhrinsa. Oli lempeä kesä-yö. Viherjällä nurmella istui eräs nuorukainen, syleillen lemmittyänsä, nuorta neitoa, joka hohtavana ruusuna lepäsi hänen rinnoillansa.
Raitis, puhdas oli vuokon tuoksu, suloinen ja hertas kukka itse. Tuli immyt, nuori, ihanainen, vallatonna leikki kukkaisilla: vuokon taittoi, kantoi rinnoillansa, kunnes kuivunehen luotaan heitti. Vihantana versoi taimi nuori immen sydämmessä ensimmäinen. Raitis, puhdas oli lemmen tunne, nuortea ja sorja impi itse.