United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Riemuiten tervehtivät heitä ruhtinaat ja ritarit, varsinkin Bertan isä Schwabin herttua Fredrik, joka oli sotaväen järjestämistä varten jo aikaisemmin tullut Regensburgiin, aavistamatta, että hänen tuleva vävynsäkin aikoi ottaa osaa retkeen.
Kuka kuvailla hänen puhtaan rakastavan sydämmensä tunteita, kuka hänen kiitollisuuttansa Jumalaa kohtaan, joka oli hänelle lahjoittanut takaisin sen, jonka luultua kuolemaa hän oli niin katkerasti itkenyt? Kylmät, kuolleet sanat eivät voi koskaan kuvata niin lämpimiä tunteita; Bertan yksi hymy hänen lempeän, syvällisen silmänsä yksi katse lausui paljoa enemmän.
Mutta kun katselimme Bertan vaaleita kasvoja ja heikkoja askelia, ja papin kymärtynyttä, vaikka yhä voimallista vartaloa, tarttui Fritz käteeni, kun palasimme sisään, ja sanoi: "Se on hyvä. mutta tuskin tuota kauan kestänee!" Kyyneliltä minä en voinut vastata. Elsan kertomus. Wittenbergissä, Elokuulla 1524.
Silloin olivat nuo kolme jäljelle jäänyttä sisarusta itkeneet silmänsä punaisiksi; nähtyään Bertan nuket taikka Yrjön ja Ossianin pienet puuhevoset, jotka kaikki seisoivat rivissä vanhoilla paikoillansa, itkivät he vielä enemmän ja olivat mielestänsä kovin yksin, vaikka heitä oli yhteensä kolme.
Rechbergin inhottava aikomus oli onnistunut, tarkoitus voitettu: Fredrik von Stuifen, Bertan sulho, oli poissa tieltä. "Ah!" huudahti hän, päästyään telttaansa, "vuosikauden saat itkeä, suloinen morsian, mutta sitte etsit lohdutusta uuden armahan sylissä ja Kristuksen veren kautta se toinen on oleva Hanno von Rechberg!"
Katuen tahtoi hän langeta hänen jalkainsa juureen, suudella pois noiden lempeäin kyyhkyläissilmien kyyneleet ja vast'edes horjumattomalla rakkaudella palkita surut ja äärettömät tuskat, joita Bertta oli hänen tähtensä kärsinyt koko elämänsä kestävällä rakkaudella ja uskollisuudella päätti hän poistaa uskottomuutensa! Niin, hänen täytyi lähteä Bertan luo!
Vihdoin piispaksi tultuaan hän v. 596 lähetti Augustinus-nimisen munkin neljänkymmenen seuralaisen kanssa matkalle Gallian kautta Englantiin. Kentin valtakunnassa silloin hallitsi kuningas nimeltä Ethelbert, jonka puoliso Berta oli Pariisin kuninkaan Haribertin tytär ja siis kristitty. Bertan suosio toimitti lähetyssaarnaajille hyvän menestyksen, ja itse kuningas otti kasteen jo seuraavana vuonna.
Kuka voisi kuvailla riemua, jonka Fredrikin paluu vaikutti Hohenstaufen-linnassa? Kuka kertoa uskollisen Bertan onnea, kun hän niin pitkän ja katkeran murhe-ajan jälkeen taas lepäsi rakastettunsa sylissä?
Näillä ajatuksilla tukehutti Fredrik kaikki rauhaansa häiritsevät omantunnon muistutukset, ja kun Ester illan suussa palvelijansa kanssa palasi hänen luoksensa täyttämään lääkärivelvollisuuksiaan, silloin kertoi Fredrik innokkain sanoin toistamiseen rakkautensa; autuaallisesti hymyillen vaipui Ester hänen syliinsä, ja kun Fredrik häntä niin piti rinnoillansa, sydämmellään, silloin haihtui haihtumistaan Bertan kuva ja kaikki muut katumuksen mietteet sammuivat taivaallisen onnen rinnalla, joka jokaisesta rakastetun suutelosta runsaammin virtasi hänen olemukseensa.
Muhkeasti koristettu oli ihana linna, ja ensi kertaa liehui taas Hohenstaufien mustan-punaisen-keltainen lippu murhelipun sijasta sen harjalla, sillä nyt oli ilopäivä ja keisari Henrik VI, Bertan setä, oli tullut saattamaan rakkaan veljensä tytärtä alttarin eteen, jossa hänet vihdoin niin katkerain ja kovien kärsimisten jälkeen oli annettava miehelle, jota hän niin uskollisesti oli rakastanut.