United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kansakoulun vastustajat maalasin niin mustiksi, ettei luullakseni kenenkään olisi haluttanut näyttäytyä semmoiseksi, vaikka olisi siinä mielessä tullutkin kokoukseen. "Nyt on ensiksi päätettävä, ryhdytäänkö kansakoulun perustamiseen, vai eikö. Lausukaa ajatuksenne!" Vasten ei ollut kukaan, kun se vaan jaksettaisiin saada toimeen. "Päätetäänkö se sitte perustaa?" "No peä peätetään voan."
Joka kerta kun se poliisi, joka oli Riion Pekkaa vankina kuletellut, nyt kulki ohitse, niin nyökytti se jo kaukaa päätään ja teki kohdalle tultuaan kunniaa kuin sotamies upseerilleen. »Ka, niinhän tuo miulle hyvästi käi sillä kertaa, voan ei tieä, missä oltais kallihit tavarat, jos ei ois sattunut tuttu hyvä herra apumiehekseni.»
Herra tekköö hyvin ja kahtoo voan. Olisi ollut hyvä tilaisuus tarjota neitosille kiikari ja päästä heidän kanssaan puhelemaan. Antti toivoi, että he tulisivat ja jotenkin näyttäisivät sitä haluavansa. Mutta neitoset eivät tulleet koko sillä ajalla, kun Antti käänteli kiikaria, edes kokan puolelle piippua. Ja yht'äkkiä kuuli hän heidän mennä humistavan kannen alle.
Joilla ei ole pennin pätkääkään omasta puolestaan panna! Minkääntähen nuo ei oo herroo valinna? Häh? Pidä suus' kiinni siinä! Mikä sinä oot tässä puhuja? Oompahan voan. Min' en ole sinulle mitään puhunut! Niin että elä sinä tule minullekaan puhumaan! Ja pidä suus' kiinni! Muista se! Pittää pittee... Liiastako ne tahtoo herroo verottoo? kysyy muuan toinen joukosta. Mitä se sinua liikuttaa?
Voan oishan siinä jo palakkoo ollu yhelle miehelle. Kaupungissa maksetaan puotirengille kaksin kolmin. Kaupunkiinko sulla on sitte tarkotus männä? En tieä... ehkä mennään. Etkö sieltä jo kyllääsi soanna, kun olit kolomekkii vuotta. Ruununtyö on erittäin. Etköön ennee ruppeis toista satsia olemaan?
»Peijakkaan hyvin sanottu, Uutela emme mekään sentään mitään mettäksenpoikia ole!» iloitsi Keskitalo itsekseen. »Vai parittain, vai parittain», nauroi Rimpiläinen. »No, terve tuloa voan, ja käykeehän talossa tupakalla!» Jotkut jo lähtivät, mutta useimmat jäivät vielä katselemaan ja odottelemaan. Tavarajuna, jonka matkustajajuna oli sivuuttanut edellisellä asemalla, saapui aivan heti.
KERTTU. Ett'ei tuota Amelita ole kukkaan kosinna. Mistä tiedät, ett'ei minua kukaan ole kosinut? KERTTU. Noo, siitä voan sen pjäätän, kun oot jäänynnä vanhaks' piiaks'. TOINI. Minä vanha piika? Ooh, Gertrud, että sinä voit minua noin loukata! HEIKKI. Neiti Virnes laskee tietysti leikkiä. Eihän neiti Sidensnöre vielä mahda olla kahdenkymmenenkään ijässä.
Mittee sinä siittä sanot? Hoastatpa mittee tahhaan, kunhan voan oot minun! KAUPPANEUVOS. Kas niin! Sanoinhan sen, Kerttu, että sinä kyllä hänet valloitat. Onnea, teille, lapset! HEIKKI. Niin, onnea! Mutta, voi taivaan tapernaakkeli! Aika lailla sinä annoit vehkeillä kanssasi. Minä sinun sijassasi olisin jo suuttunut. Onpa tässä vähän vehkeilty erään toisenkin kanssa.
En minä ennee juo, sanoi toinen. Juo pois! Voan jos männöö peähän? Elekee panna... minä en ota... Etkö ota, jos minä tarjoan... En ota... soat olla vissi siitä, ett'en minä ota. No, kun et ota... Ja niin he poistuivat. Mutta en minä ollut kauvan yksinäni, ennenkun taas tulee sisään viimeinen tarjooja ja ryyppää kapteenilta yhteen perään kolme ryyppyä.