United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ompas nyt, kuin ei Kirjallisuuden Seuran puolesta sitä unkarin kielistä suomalais-nnkarilaista kielentutkintokirjaakaan minulle käsiin lähetetä.
Terserus hyvänä teologina väitti, että hepreankieli on kaikista kielistä vanhin, mutta Stiernhielm todisti tunnetulla tavallaan, että ruotsinkieli on vanhin ja että sitä puhuttiin jo paratiisissa. Mitä pidätte selityksestä? Eikö se ole sattuva? Minä olen kuullut, vastasi Aadolf, että se ainakin kuulijoihin vaikutti sen, mitä herra Stiernhielm oli tarkoittanut.
Vihdoin sen keskeytti kapteeni, joka silmiään pyyhkiellen sanoi: "Tapaus on aivan luonnollinen, auringon valo on lämmittänyt yhden noista ruostuneista kielistä, siinä ei ollut mitään luonnotonta; mutta totta on, sen uskon sinä et ole äiditön jos kohta äitisi onkin kuollut. Nyt lähdemme kotiin lapset!" Nyt vasta muisti Stiina halunsa viedä kantele kotiinsa. Nyt mainitsi hän sen.
Ja mikä on pahempi! jatkoi asiamies, hän ei ole oikein varovainen! Eikö hän ole, tuhat tulimmaista! vastasi tohtori äkäisesti: Eihän se lapsi parka tee mitään. Vaan pahoista kielistä ei ole puutetta eikä ihmisistä, jotka kieliväisyydellä aikaansa kuluttavat! Jos te tuolla puheellanne tarkoitatte minua! sanoi asia-mies kylmästi, niin erehdytte.
Nyt aluksi viihtyy hän siellä, sittemmin, kuin hän ja vanhus etsi jotakin sopivaa sanaa, jonka hän, jos lienee löytänytkin, kuitenkin jätti sanomatta samapa se, toistaiseksi hänen pitää viihtyä. Sitä paitsi täytyy hänen, mielellään tai vastenmielisesti, oppia siellä jompikumpi maamme kielistä, sillä muuten hän ei koskaan tunne olevansa kotonaan tässä maassa.
Mitä hyötyä oli hänellä esim. klassillisista kielistä ja sen semmoisista, joihin oli suurimman osan parasta oppiaikaansa tuhlannut? Olisipa hän saanut liikemiessivistystä, olisipa oppinut uusia kieliä mikä etu se nyt olisi ulkomaista kirjeenvaihtoa hoitaessa! Ulkomaista kirjeenvaihtoa? Hän teki siis asioita ulkomaillakin!
Katsahdin uteliaana sinne; sillä en kiellä halunneeni saada tietää mitähän Holt oikeastaan luki. Näin ensikseen joukon maanmiesten aikakauskirjoja, sitten eräitä yleistajusia luonnontieteellisiä kirjoja, ja vihdoin monta historiallista teosta, jotka olivat käännetyt englannin ja ranskan kielistä.
Gall iskevi keihäällään Ja teräs Rurmarin välkkyvi Ja Klesamorilla miekka Kädessä verinen on." Morannal nyt vihastui Ja kilpeään kilahutti hän, Ja huutaen sotarintaan Sen käski hiljenemään. "Häpeelläkö", huusi hän, "Mun harmaat hapseni peitätte? Omatko poikani tahraa Mun puhtaan kunniani? Ja Finjalin kanteleen Surusta vaieta täytyykö, Ett'ei tää häpeätyönne Vois' soida kielistä sen?
Kiviset kuvat näyttivät minusta vielä tuimemmilta kuin ennen, vaikka heidän vartioimallaan salaisuudella olikin mitä parhaimmat toiveet jäädä ikuisesti ilmi tulematta. Tuulenhenki oli ruvennut liikkumaan, ja yksi kielistä oli jo kerran vähäisen koskettanut kellon reunaa. Oli parasta lähteä alas, ennenkuin syntyi todellinen tuuli. Tuulella en uskonut ihmisen voivan kellon läheisyydessä kestää.
Ja on kuin ilma lämmin taas hengähtäis yli maan: Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan, Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielistä nyt salamoi: Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi. Ken siit' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?