United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kättä sen koskevi kalpeaa, Mut vastaukseks likistyst' ei saa. Hän suutelon painavi huulillen, Ei tunnu henkäys lämpöinen. Hän posken poskellen lähentää, Mut kylmä ja valju se on kuni jää. Kansanvalistusseuran kalenteri 1882.
Niihin kun kesäpäivän koskevi suu, ruskovat marjat, Kohdakkoin punanaan on yltähän puu; lintujen karjat Kilvoin pihlajan ääreen parveutuu, terttuja syö; Marjoja maistain leikkiä lyö lapsien sarjat.
Ja on kuin ilma lämmin taas hengähtäis yli maan: Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan, Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielistä nyt salamoi: Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi. Ken siit' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?
Mitä koskevi meihin tuo ilve, verivirrat ja julmuus sen, ken huipuilta katsoo, hän nauraa surunäytöstä laaksojen, suku tänään jos sortuvi toinen, niin huomenna nousee jo uus, vain yksi on hengelle myrkky: tasa-arvo ja vertaisuus!
Ja on kuin ilma lämmin taas hengähtäis yli maan: Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan, Ja soitto ei ennen kuultu sen kielistä nyt salamoi: Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi. Ken siit' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?
"Jo kirkonkellot ne yhteen soi. Oi, lapsi raukka, mik' on sun, oi?" Hän kättä sen koskevi kalpeaa, Mut vastaukseks likistyst' ei saa. Hän suutelon painavi huulillen, Ei tunnu henkeys lämpöinen. Hän posken poskelle lähentää, Mut kylmä ja valju se on kuni jää. Ja hetken viipyvi, katsoo vait "Oi, tuoni, nyt morsion kauniin sait." P. Cajander. Vaivais-Aapo.
Mut arkaillen oven aukasi tyttö, porstuahan jäi vilvakkaan, veti henkeä kauan, hiljaa koittaen hillitä sykkäävää sydäntänsä. Vaan kun viileytt' on hän kyllin juonut, ja posken hehku on hälvennyt sekä hiljenneet poven aallot, koskevi lukkoon hän ja nyt huoneeseen isän astuu.
Ja on kuni ilma lämmin taas hengähtäis yli maan, Runoruhtinaskin, ihastuin nyt, taas koskevi kanneltaan, Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielistä nyt salamoi: Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi. Ken tuost' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?