United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ken sua kieltävi, sortaa, syö, Luotasi luo, tahi maahan lyö! Suuri on lastesi seura. Vasta kun leijona valveutuu, Loppuvi kärsimys Suomen; Kun, ken kansoa halveksuu, Sortuvi niin kuni juureton puu, Silloin on Suomessa huomen. Suomeni, kansani, synnyinmaa!
Mitä koskevi meihin tuo ilve, verivirrat ja julmuus sen, ken huipuilta katsoo, hän nauraa surunäytöstä laaksojen, suku tänään jos sortuvi toinen, niin huomenna nousee jo uus, vain yksi on hengelle myrkky: tasa-arvo ja vertaisuus!
Katso, jo Pohjolan portit ne ryskää, sortuvi, murtuvi, kaikuvi soitto, sankarit laulaa: päivän on voitto. Kävi myrsky, kun lippusi tankohon tartuit, nous taistelon lainehet korkealle, mut et sinä sortunut aaltojen alle, vaan vaahdossa seisoit ja kasvoit ja kartuit.
Ma olen tehnyt paljon, paljon pahaa, vähemmän tieten, tietämättäni enemmän, siksi sydäntäin mun sahaa kuin ruumiskirstun seppä sahaisi; oon itse herkkä, olen muille vahaa, tuon tiedän: monen monta sortuvi vain kohtalonsa kovuuteen tai siksi, heit' ettei täällä tietty ihmisiksi. Jumala taivaan!
Ja maahan sortuvi hurmeesen Nyt käärme tuo. Hei malja miehuuden! Kööri. Hei malja miehuuden! Mit aiot? Pikaris on kukkurallaan. Sä peijaat, Daniel! Maljas! Pohjaan juo! Kuningas se nyt lausuvi: "kruununkin Hän kannattaa". "Ei, mulle kruunusi raskas on, Pojalles sen suon. Mut anna, ett' astua kuolohon Saan eestä tuon!" Hei, malja kunnian! Kööri. Hei, malja kunnian! Jo alkaa leikki.
Kärsityn vääryyden tajunta voi iskeä tosin hänen isänmaallisesta tunnelmastaan esille sangen kansanvaltaisia sointuja, kuten: »Kun kuka kansoa halveksuu, sortuvi niinkuni juureton puu, silloin on Suomessa huomen»,
Oi, vait! kun kuulen sen, vaivaan Sydän sortuvi uudestaan. "Tuli neitonen lehtoa eilen, Sitä laulaen, laulellen, Ja tuuli se kantoi meillen Sanan sievän ja kultaisen." Sitä muille nyt kertoa voitte, Te viekastelijat vain; Te tuskani riistää koitte, Mut ketään en usko lain. Kätes rinnallein pane, kultani, näin: Oi, kuuletko jyskettä syämessäin?
Herää, Suomi, niin loppuu yö, Nouse jo pois, jalopeura! Ken sua kieltävi, sortaa, syö, Luotasi luo tahi maahan lyö! Suuri on lastesi seura. Vasta kun leijona valveutuu, Loppuvi kärsimys Suomen; Kun kuka kansoa halveksuu, Sortuvi niin kuni juureton puu, Silloin on Suomessa huomen.