United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, Suomeni hurmaavaa! Oi, ihanaa maata, mi meille on suotu! Sua täytyvi lempiä, rakastaa, Joka ainoan, jolle vain lie sydän luotu! Sun täytyy, oi, kaunehin, kallein maa, Joka rinnan leimuten rakastaa! KEV
Vaaleana, horjuvana, nälkäisenä kulin Lontoon suuren kaupungin katuja. Suomeni ja sinä, Maria, olitte mielessäni. Kumminkin kiitin Jumalaa, että olin teistä eroitettu. Koetin eroittaa teidät mielestänikin; vaan turhat olivat semmoiset koetukset. Muistot eivät sydämestäni siirtyneet«. «Olin nälkään nääntyä; rukoilin ruokaa, vaan ei ymmärtänyt kukaan minua.
"omanpa henkeni kieltä ne puhuu honkain humina ja luonto muu itse en sydäntä hillitä taida, riemusta soikohon raikas suu " Eivätkä he voineet hillitä sydäntään, vaan lauloivat kaikki yhteen ääneen: hoi laari laari laa, hoi laari laari laa kaikuu mun suloinen Suomeni maa Niin juuri, sanoi Kalle. Mutta olettekos todenperästä kuulostaneet kuinka se hongikko humisee?
Ovat mutaiset maani virrat ja samean ruskeina loiskivat tuhanten järvien laineet veteliä rantoja vastaan. Miksi on niin puhtoinen alppipuro? Miksi ovat niin sameat Suomeni suvannot?
Koittipa vihdoin Väinämön aika, Suomeni sankari-aika, tietojen, taitojen, taikojen aika, laulujen, urhojen aika, jolloin suur' oli Suomeni valta, laaja laulun ja soiton maa: Vienan päältä ja Valdain alta Suvannon suurten vetten taa. Jolloin Suomeni kansa sorja, ollut ei lännen, ei ounaan orja, jolloin Kalevan kalpa löi ja leimusi tietäjän taika.
Nyt seiskoon joka miesi paikallansa, Ei lippuansa pettää kukaan saa! Näin parhaiten voi kansa esteet voittaa, Näin entismuistojaan se kunnioittaa! Oi, isäimme Isä, sä, korkea, suuri, Jok' autoit mun kansani helmasta yön, Viel' ollos sä Suomeni kilpi ja muuri, Viel' ollos sä siunaaja kansani työn! Viel' ollos sä heikon ja sorretun suoja, ja vihas sä vielä oi, viipyä suo!
Jumalani, kuinka maailma on kaunis! Kuinka Suomeni olet ihana! Hän oli joutunut saaren suojaan, sen kuvetta soutaen lähelle rantaa. Huomaamatta hän oli, selin suuntaansa istuen, kulkenut ohi pienen poukaman, jonka pohjassa oli valkama ja vähän ylempänä rannasta ihmisasunto, pieni, sievä tupa ja joku aittanen. Kuka onnellinen tuossa asunee?
Kaukana korvessa käkönen kukkuu, sulhonsa suloutta ylistää; paimenten soitanto laitumen tieltä ääntänsä korviini vilistää. Hoi la la la la laa, Hoi la la la la laa! kaikuu mun suloinen Suomeni maa! Omanpa henkeni kieltä ne puhuu honkain humina ja luonto muu; itse en sydäntäin hillitä taida, riemusta soikohon raikas suu. Hoi la la la la laa, Hoi la la la la laa! kaikuu mun suloinen Suomeni maa.
Soisin Suomeni hyväksi, Karjalani kaunihiksi; päivät soisin soitettavan, illat tehtävän iloa, näillä mailla mantereilla, Suomen suurilla tiloilla. Anna luoja, suo Jumala, anna onni ollaksemme, hyvin ain' eleäksemme, kunnialla kuollaksemme, suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa. Kanteletar. Laula, laula veitoseni
Ja Kontolassa sitten Snellman ja Lönnrot ja meidän innostuksemme laamannissa käynti ja Karilassa ja tulo Korpivaaraan ja kokous Ristivaaralla niin, minä lukijaani kuljettaisin runouden siivillä todellisuuden maailmassa Kalevalan runomitalla selittäisin nykyisen Suomeni suuret, sekä suuret aatteet että suuret miehet kuvaisin, niinkuin olen heidät nähnyt ja ymmärtänyt ... ja omistaisin eepokseni ihanteelleni, runottarelleni, aatteitteni antajalle!