United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä minä näytän... Lopo huusi ja mellasti. Vaan kun ei siitä ollut apua, ja miehet väkisin veivät hänet rekeen, alkoi hän rukoilla armoa. Ei armoa ensinkään! Kukkaron omistaja oli kiukuissaan; hän halusi kostoa. Lopo sai itkeä ja rukoilla reen pohjalla niin paljon kuin tahtoi, hän löi vaan hevosta selkään ja antoi sen vilistää kaupunkiin päin. Vai minä sinua vielä armahtaisin!
Matti oli jo äitinsä eläissä muutaman kerran käynyt pitäjällä kerjuussa, oli siellä nähnyt huutolaisiakin, olipa hän nähnyt kepinkin vilkkuvan noiden raukkain seljässä ja hän oli päättänyt oman asemansa paljoa paremmaksi. Nyt oli hän itse juuri tuohon asemaan joutumallaan ja hän tuumi: eiköhän olisi parasta vilistää tiehensä, lähteä kerjuulle.
Ja kun hän heittäytyi sohvaan ja kun maat ja metsät alkoivat vilistää ikkunan ohi, vavahutti häntä taas sama tainnuttava sykähdys ja silmät vierähtivät pyörryksiin. Mutta peläten ajatuksiinsa vaipumista hän sytytti sikarin ja antautui puheliaana ja huvittavana matkamiehenä tuttavuuksia tekemään. Tämä oli rovastin ensimäinen matka valtakunnan kaupunkiin.
'Ei, ei, kyllä minä ymmärrän että tämä on kauniisti vietävä', aijon minä sanoa, mutta silloin se jo mennä vilistää, niin että letti heiluu. Niin että sillälailla se minulle annettiin. Ja nyt minä menen voikaa hyvin!» »Hyvästi! Kiitoksia paljon ... kaikesta!» Nuorukainen vaipui pöydän ääreen istumaan, käärö kädessään.
Monin kaulahuivein vyötettynä, turkkeihin käärittynä, ehtoolliskalut kainalossa, hän oli valmis lähtemään. Soh, Jussi! Antaa mennä, komensi Hovin herra. Ja niin sitä mentiin, että lumi pöllysi. Se oli kova leikki Mustille, jonka täytyi vilistää kolmella jalalla. Mutta ei hänkään tahtonut olla Pekkaa pahempi, vaan pani parastaan.
Mutta kovasti se tuuli kulta nyt käykin! Hammasratas ryskyy hirveästi, trälli vilistää kuin tarapaappa, voi yhdeksän sitä menoa! Mattia melkein kamottaa. On kuin mylly kieppuisi itsekin ja hyppelisi pystyyn kuin raivostunut.
Kaukana korvessa käkönen kukkuu, sulhonsa suloutta ylistää; paimenten soitanto laitumen tieltä ääntänsä korviini vilistää. Hoi la la la la laa, Hoi la la la la laa! kaikuu mun suloinen Suomeni maa! Omanpa henkeni kieltä ne puhuu honkain humina ja luonto muu; itse en sydäntäin hillitä taida, riemusta soikohon raikas suu. Hoi la la la la laa, Hoi la la la la laa! kaikuu mun suloinen Suomeni maa.
Eikähän siinä haukkuminen auttanut, täytyi vain vilistää pakoon, minkä kintut kannattivat, jopa usein yli aidankin henki kurkussa loikata, jos mieli päästä asiasta pelkällä säikähdyksellä. Mustin ainoa lohdutus oli, ettei hän ollut koskaan nähnyt Hovin herran itsensä niitä ruokkivan tai hyväilevän.
Aatoksissaan hän piti ansain alla marjaisia puolanmarjanvarsia ja piti katosten alustat lumesta puhtaina. Niihin linnut mielellään menivät ruokaansa hakemaan, vaikka saivatkin siellä usein surmansa. Olipa soma katsoa, kun emäntä puki Jaken takin päällensä, köytti sen vyötäisistään kiinni, pisti kirvesnalkin vyönsä alle, hyppäsi suksille ja alkoi mennä vilistää metsään.