United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kidutettu neekeri puristi viimeisillä voimillaan Emmerichin kättä, ja hänen suurista mustista silmistänsä lensi leimaus, joka enemmän kuin tuhat sanaa tulkitsi neekeri raukan kiitollisuutta. Sitten hän tahtoi heittäytyä Emmerichin jalkojen juureen, mutta kipu ja veren vuodatus uuvuttivat häntä ja voivotellen vaipui hän tiedotonna veljiensä syliin. "Kantakaa hänet pois," huusi Emmerich mustille.
Samaa tietä hävisivät kuormittain myös vanhat tutut huonekalut, joista kukin oli Mustille sydämenmuisto, elämänkokemus. Hän oli aluksi kyllä koettanut urhoollisesti ja voimiensa mukaan talon kunniaa puolustaa. Protesteerannut ankarasti, haukkunut hirmuisesti ja yrittänytpä vielä yhtä ja toista kutsumatonta vierasta takinliepeeseenkin tarttumaan.
Rikki meni, repäisi kourallisen ruohoja tien vierestä ja ojensi ne Mustille koirankoppiin. Musti näytti hämmästyneeltä, mutta otti yhden heinänkorren suuhunsa ja rupesi pureskelemaan. Tämä huolestutti Rikkiä. Rikki pani maata, nukkui levottomasti, uneksi Suuresta Jukasta ja heräsi aamun sarastaessa, ennen auringon nousua. Kummallista läiskettä kuului ikkunan takaa. Mitähän se mahtoi olla?
Samalla otin esille whiskypullon, jonka edellisenä päivänä olin Jesupin kylästä ostanut. Otin siitä ensin itse aimo kulauksen rohkeuttani lisätäkseni ja tarjosin sen sitten mustille tovereillenikin, jotka suuresti mielissään sen ottivat. Melkein tyhjänä sain sen heiltä takaisin, mutta lohdutin itseäni ja heitä sillä, että oli se mukana vielä toinenkin. Sitten noustiin ja lähdettiin.
Kylmästä, puuttomasta, kanervaisesta ja sammaleisesta alatasangosta, joka Jäämeren rannoilta ulettuu aina "Mustille kunnaille" ja jossa Mackenzia pohjaiseen virtailee, tullaan vähitellen Ylä-järven havumetsiin; sitte Wiskonsin tammimetsiin. Pähkinä- ja kastanjipuita nähdään Ohion ja Kentuckin tienoilla; etelämpänä Mongolilaiset ja palmut jo osottavat, että kuumaa ilmanalaa lähestytään.
Monin kaulahuivein vyötettynä, turkkeihin käärittynä, ehtoolliskalut kainalossa, hän oli valmis lähtemään. Soh, Jussi! Antaa mennä, komensi Hovin herra. Ja niin sitä mentiin, että lumi pöllysi. Se oli kova leikki Mustille, jonka täytyi vilistää kolmella jalalla. Mutta ei hänkään tahtonut olla Pekkaa pahempi, vaan pani parastaan.
Ollut todellinen kiusanhenki, toisin sanoen. Eikä sille ollut voinut mitään. Sillä heti kun hän yritti sitä, heilui tuppivyö. Mutta täällä kuului Hovin herran tai hänen keskenkasvuisten poikiensa äänet, niin pian kuin vieras kissa oli poikki pihamaan vilahtanut: Musti! Kissa! Pus, kiinni! Eikä Mustille tarvinnut sitä kahta kertaa sanoa.
Melu houkutteli kaikki ohi kulkevatkin yhteen nujakkaan, niin että kohta oli koko nurkkakunnan väki aivan kuin hyvä sotalauma, yhtä oravaa ahdistelemassa. Ilta alkoi hämärtää, kun Musti viimeinkin sai saaliin kiini. Siinä oli miehillä päiväpalkka: yksi piikillä karvattomaksi tuohottu oravan nahka ja Mustille vaivoista lihat.
Juoksipa väliin Piipposen Jussinkin sivulla, nuuski häntä; vainusteli tarkkaan, vaan häntä ei huiskannut, riippui suorana, nenä vain vähän käpertyneenä. Ei ollut hän tuttava Mustille. Pirttiin tultuaan tekivät matkamiehet hyvän illan, pistivät kättä ja kertoivat terveiset Oulusta. Kotona olijat kysyivät kuulumisia, vaan eipä ne tulijat tienneet »mitään liikoja». Kerrottiin lyhyesti matkanvaiheet.
Kas niin, palatkaa nyt kotiin... Anna hevosille kaksinkertainen kaura-annos ... on soveliasta muistaa toisiakin silloin kun itselläkin on hauskaa, lisäsi hän hiljaa, taputtaen uhkeita, levottomia eläimiä kaulalle. Palvelija hyppäsi etuistuimelle ajajan viereen, jonka jälkeen kreivilliset vaunut ajoivat tiehensä. Kreivi heitti lentosuudelman mustille juoksijoilleen.