United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pudde oli siinä lattialla kelletellessään avannut takakäpälänsä rumasti auki ja nuuski ja pureksi niiden välistä jotain, kirppuja kai hävittäen. Ja viimein ei rouva enää jaksanut kiusaansa ja hermostuneisuuttaan hillitä vaan huusi keittiöön sinne: »Kaisa-Liisa... Kaisa-Liisa hoi!»
Syvä hiljaisuus vallitsi ylt'ympäri, silloin tällöin kuului vain kuorsaus taikka koiran murina, jota makuutoverinsa oli nyhjäissyt. Punertava hohde idän puolella ilmoitti aamun lähenemisen, eikä tähän asti mikään ollut häirinnyt makaavia, mutta nyt joku nuuski rekiä ja koki yhtä ja toista viskata kumoon. Kumajava läähötys kuului; koirat heräsivät ensiksi, ja sitten valpas Hannu.
Hän nuuski sieltä, nuuski täältä ja löysi Tukholman ravintoloista erään nuoren narrin, nimeltä Kalle Sager, joka eli hauskaa elämää muutamien köyhien aatelismiesten kanssa, jotka, kun saivat viettää iloisia päiviä hänen kustannuksellaan, eivät pitäneet niin tarkkaa lukua siitä, vaikka seuratoveri ei ollutkaan aatelismies.
Mutta laitumiinsa tutustuneena alkoi se ammua niin kovasti että sai metalliotsaisen miehen liikkeelle. Hiljaa se hiiviskeli lähimaille, kuulusteli ja nuuski, vaan ei tällä kertaa sattunut mitään kuulemaan. Täytyi lähettää mies ottamaan selkoa, onko härkä perin laihtunut. Mies toi, kuten Moseksen aikaiset vakojat, tuoreet hedelmät nähtäväksi.
Tultuaan suuremmiksi pantiin ne kahleihin odottamaan varsinaisia ärsytyksiä. Väliin kuljetettiin niitä herrastalon ikkunain alla sekä lykättiin niitten eteen tyhjä viinatynnyri, johon oli lyöty nauloja. Karhu nuuski tynnyriä, koski hiljaan, ja naulat pistivät käpälään; karhu suuttuu ja sysää kovemmin, mutta sitä kipeämmältä ottaa.
Valpas ei ollut tuttu, vaan nuuski vanhaa naista jotenkin armottomasti; hän sanoi sen tähden: "Pekka ajakoon pois tuon pahan eläimen, se muuten varmaankin nielasee minun pikku Katalaanini se vapisee, eläin raukka, ja sydämensä sykkii kuin kieli kellossa." Vihdoin astuivat he saliin, jossa kapteeni oli asettautunut keskelle lattiaa. "Nöyrin palvelianne," sanoi kapteeni.
"Oikeinpa Vahti minua ohjasi, ei se tahtonut mennä Mäkelään, vaan nuuski tätä polkua ja juoksi, hieputtaen häntäänsä, tänne päin. Minä aavistin heti että sinun täältä löytäisin. Tiedätkö Liisuseni! nyt saan kohta ruveta rakentamaan asuntoamme, jos vain Kustu menee sijaisekseni kartanoon. Mutta ethän sinä mitään vastaa etkä ollenkaan ihastu! mikä sinua vaivaa? "Ei mikään.
»Me olemme myrskyn kynsiin joutuneita matkailijoita läheisestä kaupungista», hän sanoi, »ja seurasimme tuon tulen loimua tänne; me pyydämme suojaa ja hoivaa sinun lietesi ääreltä.» Hänen puhuessaan nousi kettu makuultaan, laahusti vieraitten luo, nuuski heitä edestä ja takaa, väläytellen valkeita hampaitaan ja uhkaavasti muristen.
Kuin joku palvelusväestä tuli sisään jotain kysymään, vastasi hän päin seiniä; muuan kauppamatkustaja, joka sattui tulemaan, sai sen käsityksen, että »P. Ström» oli lähellä konkurssia ja vetäytyi joutuisasti pois. Vähä väliä Pietari kävi alhaalla meriaitassa ja puuhaili laatikkojen ja tynnyrien välissä ja nuuski kaikki yliset näkemättä ainoatakaan esinettä ja oikein tietämättä, missä hän oli.
Väliin oli hän illan puoleen vähin herännyt, koettanut nousta, mutta aina vaipunut jälle takaisi kesäiselle kentälle. Niin oli hän maannut kauan. Aurinko rupesi jo laskemaan. Mutta silloin heräsi poika. Hän tunsi, että joku häneen koski, että joku häntä nuuski. Ja samalla kuuli hän, että koira hänen vieressänsä haukkui. Hän avasi silmänsä.