United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nelma... Nelma oli lähtenyt häneltä ... eikä sanonut enää palaavansa. Kaiken päivää kuljeksi rampa kaupungilla ... ruhjovaan väsymykseen asti. Kömpi johonkin kansankeittiöön, tilasi ruokia ... muisti, ettei hänellä ollutkaan rahaa ... ja hiiviskeli tiskin äärestä. Mietiskeli pihalla. Kulki taas kumarassa. Ei kuullut koululasten pilkkahuutoja.
Ainoastaan vanha, utelias kettu, tuntien paistin hajun, hiiviskeli edestakaisin pitkin kivimuuria ja seisattui välistä katsomaan punaista, pölynsekaista loistoa, joka levisi metsän runkojen väliin, sekä varjoja, jotka lakkaamatta liikkuivat edestakaisin. Tuvassa oli pölyä ja kuumuutta; hiki oikein valui alas pitkin seiniä.
Hiiviskeli kuumassa päivänpaisteessa, kädet esiliinan alla, katseli ovista ja ikkunoista sisään ja kun ei muuten nähnyt, nousi varpailleen ja kurkotti kaulaansa... Ka, kun on kukkia ikkuna täynnä ... ja tuolla on seinä täynnä kirkkaita astioita ... enemmänpä on siinä kuin pappilan kyökin seinällä, vaikka paljonhan on sielläkin ... kyökki kai mahtaa olla tämäkin... Ei yhtään ihmistä näkynyt ... kummapa se on, että saavat piiatkin näin pitkään maata ... kun päivä jo on aamiaisissa.
Siten hän istui nurkassaan puolustaen itseään uutta vastaan, joka oli tullut rauhanrikkojaksi hänen elämäänsä, ja sillä välin kulki kuuvalo etsien eteenpäin pitkin seinää ja yli lattian, löysi hänet piilostaan, kulki eteenpäin ja katosi nähtyään, mitä tahtoi. Kamala, kauhea huhu hiiviskeli kaupungissa. Jotain hirmuista, ennen kuulumatonta uhkasi sitä.
Kahden tunnin ikävän odotuksen jälkeen alkoi ajajain ääniä kuulua, ja astuttuamme maahan hevosilta, valmistausimme ampumaan. Yht'äkkiä etenevien musta-ihoisten huikea kiljunta sanoi, että otus oli nähty, ja Kotsi, joka kiihosta vapisevana seisoi rinnallani, kaappasi kiinni käsivarteeni, viitaten kellertävään esineesen, joka liukkaasti hiiviskeli pensaasta toiseen.
Pikku koirakin näkyi omistajansa silmistä sekä käytöksestä arvanneen, että he tässä pyhässä paikassa eivät olleet suotuja, luvallisia vieraita; korvat lupassa, häntä laahaavana permantoa myöten, hiiviskeli se hitain askelin, aivan kiinni Loviisan kantapäissä. Munkki astui yhä eteenpäin pysähtymättä.
Söderlingska hiiviskeli kalliolla seinän takana ja koetti kuunnella. Seinän, läpi hän kuuli Kallen sanovan alakuloisella äänellä: Ei, en minä voi mennä ilmoittamaan vastoin äidin tahtoa. Niin, eihän sitä voine. Meillä on aina puhuttu siitä, millainen ryöväri ja merirosvo ja ruumiinryöstäjä naapuri on. Ja nyt pitäisi minun olla samallainen, pitää kaikki, enkä olisi yhtään parempi kuin hekään.
"Fetika! kuuletko Fetika! Sen unikeko!" virkkoi punatukka. Vahtimestari avasi silmänsä ja nousi tuolilta. "Menikö Nikolai Jeremeitsh rouvan luokse?" "Meni kyllä, Vasili Nikolaitsh." "Vai niin", arvelin minä, "tuossahan on pää-rahanhoitaja." Rahanhoitaja alkoi kävellä huoneessa edes takaisin. Paremmin sanoen, hän hiiviskeli, aivan kissan lailla.
Hän kävellä hiiviskeli alin-omaa varpaillaan äitini makuukammion viereisessä huoneessa, osoitti jonkinlaista levotonta ja ilkeätä alakuloisuutta, hätkähteli tuon tuostakin ja jupisi "siinpaikass'". Kirkossa ja surusaaton kestäessä olin huomaavinani että Sletkin oli jälleen elementissään.
Kaikki siinä kammarissa näytti, että hän oli rikas, rahaa runsain määrin kuluttava mies. Henbane Dwining, apteekkari, joka näkyi olevan sairasta hoitamassa, hiiviskeli viekkaalla, kissantapaisella hissutuksella nurkasta toiseen, ahkerasti sekoitellen rohtoja tai valmistellen siteitä.