United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta paljonhan oli jäänyt aikaan saamatta, mitä olisi ollut aikaan saatava. Maantien oli hän hommannut, mutta ei saanut kiitosta siitä ainakaan alussa. Ja koskia oli perkkauttanut, niin että Kontokoskestakin nyt voi päästä kuka hyvänsä, kun siihen ennen hukkui joka vuosi monta veneellistä.

Ja niinhän ne myötäänsä hokivat muutkin, että kyllä se Jussi tuon Katrin vielä naipi... Paljonhan sitä yhdessä västättiinkin... Jussi hommasi tupakkia piippuun ja lauleskeli itsekseen hiljaista hyräilyä. Vene kiiti nopeaan. Tikkalanniemi oli aikoja sitten kadonnut näkyvistä. Jälessäpäin olivat Vuokatti ja Naapurinvaara. Lähellä ne yhä näyttivät olevan, vaan niille oli laskeutunut sinertävä harso.

Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa. Niin, niin, niin, untahan kaikki on tää, mut kaunista, kaunista unta. Sua lemmin ja kaipaan ja kaihoan kuin syys-tantere talven lunta. Minä tahdon sulkea silmäni ja uskoa unta syvää. Olen uskonut paljonhan elämässäin, joka ollut ei näinkään hyvää.

Paljonhan tiesi Ilpotar salaisia asioita, joita muut eivät tienneet, vielä enemmän oli tietävinään. Oli aika lähteä kotiin opittuja karjataikoja tekemään, ja naiset heittivät hyvästinsä Ilpottarelle, joka jäi vielä lehtoon, omia salauhrejaan uhraamaan, joita ei muille näyttänyt.

Sitten hän lisäsi puoleksi itsekseen: "Paljonhan sitä aina on töitä, jos kansan hyväksi jotain tulisi tehdä." Tohtori näytti nolatulta, mutta virkkoi jotain sanoakseen: "Ehkä tohtori Kallio joutaisi." "Paraan te mainitsittekin!" kuului syvästi halveksiva hymähdys. Tohtori Kallio oli tohtori Vuoren vaarallinen kilpailija avoinna olevasta piirilääkärin virasta.

Herra Vendell heräsi ajatuksistaan, katsoi kelloonsa ja vastasi: Eihän sillä mitään virkaa vielä olekaan. Jonkun ajan kuluttua pehtori taas sanoi: Ihmiset vaan tahtovat puhua siitä herrasta kaikenlaista. Mitä ne puhuvat? kysyi herra Vendell äkkiä elähtyen. Mutta ennenkuin toinen rupesi vastaamaan hän taas raukesi ja sanoi huokaisten: Paljonhan sitä puhutaan.

"Mutta, hyvä Tahvo, etköhän nyt mene liian pitkälle epäilyssäsi. Ei suinkaan sinulla ole mitään syytä valittaa herrojen petollisuutta. Paljonhan sinulla on esimerkiksi ollut hyötyä meijeristäsi, ja sekin on yksi herrojen keksintöjä. Puimakone, jota olet herraskartanosta lainannut, ja joka on ollut niin käytännöllinen mielestäsi, on myöskin 'herrojen vehkeitä'." "Niin, niin ... mutta..."

Istuessansa illalla penkillä väsyneenä päivän työstä, hän välistä katseli kummallisella silmäyksellä vanhaa äitiänsä joka istui kyyryssään ja äänetönnä rukin edessä nurkassa. Vaan hän ei sanonut mitään, eikä kukaan tietänyt mitä hän ajatteli. Kolmekymmentä vuotta oli kulunut. Paljonhan voi tapahtua kolmenkymmenen vuoden kuluessa.

"Siis mahdatte olla hyvin kaukaa, koska ette ole kilin maltoa juoneet", arveli tyttö; "ehkä tuoltapuolen Höytiäisen? Siellähän ei kuuluta kiliä pidettävän". "Paljonhan on niitä maita, joissa ei kiliä pidetä ollenkaan", sanoin minä. Nyt kävivät tytön silmät pyöreiksi, ja hän oli viehättävän lapsellisen näköinen, kun kummastellen katseli minua kirkkailla silmillänsä.

Viija epäili jo pettyneensä hyvityksen toivossaan. Virkisti se vähän, kun Petu sattui kysymään: Lypsääkö nyt lehmät hyvästi? Taitaahan ne lypsää, sanoi Viija. Ja miltäs tämä näyttää? Tuossa on voikorvo, tule katsomaan. Pitää sen nyt jotain sanoa minun töistäni, ajatteli Viija. Petu tuli korvon luokse ja sanoi: Paljonhan tuota onkin voita. Muutamain viikkojen päästä saapi jo panna toiseen astiaan.