United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinä olet oikeassa", vastasi Jussila. "Seuraa minua". Muutama kyynärä sivulle päin siitä pensaasta, jossa Antti oli ollut kätkettynä, oli taaja viita. Jussila käänsi hiljaa oksat sivullepäin, ja heikossa kuutamossa, joka nyt esteettömästi valaisi pensaston, saattoi Antti nähdä ihmisolennon lepäävässä asennossa. Se oli Katri.
Etäällä taivaan rannassa näkyivät suuren kylän terävät katot ja kaivon vintin viistoinen selkäpuu. Joka pensaasta kaikui satakielen hellä kaiholaulu. Taivaan tähdet loistivat kullankiiltävinä tummansinisellä pohjalla.
"Mari, Mari! oletko sinä Mari? Jos olet, niin tule tänne!" kuului silloin käheästi kuiskiva ääni jostain pensaasta, ja Mari läheni sitä. Mari oli oikeen arvannut. Viina ja väsymys olivat vaikuttaneet, ja Jaakko oli kaatunut erään pensaan juurelle, sillä hän ei voinut edemmäksi mennä. Surkeana sielun ja ruumiin puolesta makasi ja voihkasi hän siinä, sangen onnettomassa tilassa.
Ainoalla hyppäyksellä oli hän esillä pensaasta ja jaloillaan, ja siinä nyt seisoivat molemmat miehet, kuutamon valaisemina, katsellen toisiansa katseilla, jotka äänettömällä kielellään näyttivät tahtovan sanoa: "Miksi sinä olet minua häirinnyt?" Hetken perästä vastasi Antti: "Minun ei tarvitse sanoa kuka minä olen. Mutta kuka olet sinä?"
Vähään aikaan ei heillä vielä ollut aavistusta uhkaavan vaaran suuruudesta, sillä he eivät tienneet, kuinka nopeasti kulovalkea tavallisesti leviää Vandiemenin maassa. Mutta pian näkivät he liekkien hyppivän pensaasta pensaasen, latvalta latvalle ja kiertäyvän ylöspäin jättiläismäisiä puiden vartaloita.
"Kuule roistoa mitä se on kehrännyt kokoon", huusi Olli. "Etkö ampunut kersanttia pensaasta, jonne kiiressäsi unhotit puukkosi, jota paitse Anna oli jo ennen nähnyt väjymisesi ja tuntenut sinun, katala. Tämä kaikki ei ole totta eikö niin, paholainen?" jatkoi Olli.
"Noin se haukkuu vaan silloin, kun joku vieras on likisessä läheisyydessä." Anna tunsi veren jähmettyvän suonissaan. Hän tiesi vallan hyvin, ett'ei Tommille vielä ollut onnistunut päästä lymypaikastaan aukeata tannerta maantielle ja tuskasta tarkistuneesen korvaansa oli kuulunut hiljainen rasahdus pensaasta, joka luultavasti saattoi koirankin raivoon.
Täss' on tapahtunut semmoista, että heh, heh!... Kas! Diana näkyy seisovan!" Koira seisoi todellakin liikahtamatta, tuuhean tammipensaan edessä, joka kasvoi tien viereisen kuopan partaalla. Me riensimme koiran luokse. Kurppa nousi pensaasta, me ammuimme kumpainenkin, mutta emme osanneet kumpikaan. Kurppa siirtyi toisaalle, me perään. Kotia palatessani oli soppa jo pöydällä.
Mabel ja hänen setänsä astuivat siihen ja asettuivat tavallisille paikolleen; Opas seisoi perässä ja piti pensaasta kiinni estääkseen virtaa heitä poisviemästä. Tämän tehtyä seurasi muutamia minuutia kestävä äänetön, jännittävä odotusaika, kun varrottiin toisten rohkean yrityksen päättymistä.
Kiiveten nopeasti itselleni määrättyyn paikkaan, näin tumman haamun liikkuvan joutuun pensaasta toiseen ja meitä kohden. "Donder!" ärjäsi Karel Dirksen; "mielimpä panna tuon roiston hieman käiväröitsemään; tuokaa pyssynne tänne, William".