United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hengästyksissä ja märkinä hiestä ja puiden oksilta putoilevasta lumesta saavuimme vihdoinkin perille muutaman laajan kiviraunion luo. Korkeimmalla kivellä seisoi Boi käheästi ulvoen, ja toiset koirat juoksivat ympäri rauniota, haukkuen joka aukolla. Koko ympäristön olivat koirat niin tallanneet, ett'emme voineet saada selville, mistä reiästä ilves oli kivikon alle pujahtanut.
Kammottava tunne hiipi hänen sieluunsa, kun hän mentyään himmeästä lasista tehdyn akkunan luo, näki korpin lähtevän lentoon akkunalaudalta ja käheästi rääkkyen katoavan puiston toiselle puolen. Ruhtinatar tunsi, että hänen sielunsa oli murtunut viime päivien tuskasta, pelosta ja katumuksesta.
Hän tunsi hämärästi alentavansa itsensä ja lemmittynsä, jos salli tämän puolijuopuneen naikkosen puhua Helenasta kuin vertaisestaan. »Lakkaa!» huudahti hän käheästi. Regina vastasi vain unisella naurulla. Viini ja väsymys olivat hänet äkkiä saaneet valtaansa. Hän lepäsi tuolille ojentuneena, pää selkänojan varaan retkahtaneena, ja taisteli unta vastaan.
Kaapissa kyllä oli tavattoman suuri avain; mutta sen molemmilla puolin välkkyi piilukirves. No, miksi ette ota avainta? kysyi ukko, jälleen naurahtaen käheästi. Nainen peitti molemmilla käsillään kasvonsa ja hengitti rajusti, mutta ei vastannut mitään.
Eräänä yönä, marraskuussa, heti Lisbetin häitten jälkeen, heräsi Dora äkkiä siihen, että joku seisoi hänen vuoteensa ääressä ja puhutteli häntä kuiskaten. Säikähtyneenä, unenpöpperössä hän nousi istumaan ja haparoi kynttilää. Silloin hän kuuli pimeässä pienen tutun äänen käheästi kuiskaavan: "Isän pikku Mai on kipeä kaulaan koskee."
"Ei mitään mutta seisahdu Jumalan tähden! Odota ainoastaan huomiseen saakka. Minä rukoilen minä pyydän teitä älkää tuota tehkä!!" Jotakin omituista oli nuoren miehen äänessä kentiesi myöskin vastustelevassa raukassa, josta hän vielä piti kiinni; ihmeellinen pelko pani vanhan miehen sydäntä vävähtämään. "Kuka?" sopotti hän käheästi "kuka tuo mies on?" Kaarle ei vastannut.
Ne ulvovat käheästi ja näyttävät hurjilta, peljästyneiltä ja samalla nälkäisiltä. He ajavat saalistaan takaa, he ahdistavat purjehtivia veneitä ja laivoja, yllyttävät toisiaan ja huutavat: Eteenpäin, eteenpäin, tarttukaa niihin kiinni, kaatakaa ne, heittäkää ne alas syvyyten, nujertakaa ne, syökää ne. Me tahdomme ruumiita, ruumiita.
Samaako lapsikin rukoili kuin hän itse? Ensin oli pikku olento tuntunut jääkylmältä. Nyt se poltti veti henkeä käheästi, yski ja koki piiloutua hänen syliinsä. Vähitellen tyttö rauhottui. Kuumuus alkoi jäähtyä Adelsvärd tunsi vain lämmintä neitseellistä ruumista.
Pois maille Pohjan korppi hankkien nyt huutaa jäähyväiset käheästi. Mut Flander toukotöihin kiihkeästi, käy kylväin alla ilmain sinisten. Ja apila ja heinä vakoihin, kuin kultahiekka, vierii verkallensa, ja kiuru, toivon lintu, lauluinensa se vastaa toukoväen toiveihin. Ens kerran jälkeen kolkon talvisään taas karjat laitumille samoilevat.
»Ja nyt», sanoi toinen, »on teidän sanottava minulle, mistä äsken tunsitte minut?» »Tuntomerkeistä.» »Kenenkä antamista?» »Meillä on yhteisiä ystäviä», vastasi mr Utterson. »Yhteisiä ystäviä?» toisti mr Hyde jonkun verran käheästi. »Keitä ne olisivat?» »Tohtori Jekyll esimerkiksi», virkkoi juristi.